 |
Pihlajaveden ala-aste Keuruu 1.10.2006 |
|
|
|
|
Pihlajaveden ala-aste Keuruu 1.10.2006 |
|
|
|
Tänään meillä on suuri ja ainutlaatuinen päivä kokoontuessamme juhlimaan 100-vuotiasta Pihlajaveden Aseman koulua. Minulle on annettu tehtäväksi kertoa käännekohtia ja muistojakin tämän 100- vuotiaan matkalta. Koululle on ajan myötä ilmaantunut uusia nimiä, mutta paikkakuntalaisille tämä on aina ollut ja tuntuu yhä vieläkin olevan ”Aseman koulu”, jota nimitystä rohkenen käyttää tässäkin tilaisuudessa, sillä juuri rautatie ja asema ovat antaneet leiman tälle miljöölle ja merkinneet paljon kylän kehittymisessä. Monta junaa on sadan vuoden aikana ehtinyt kolkutella tuosta koulun ikkunoiden alta; nykyisin toki harvemmin kuin parhaina aikoina, mutta vieläkin täältä junalla pääsee niin pohjoiseen kuin etelään. Vilkkaimpina vuosina oppilailla oli tapana laskea tavarajunien vaunuja, - ja kinata sitten tuloksesta lopputunti. Ja toisten koulujen oppilaille juna oli vielä 60-luvullakin pieni ihme heidän täällä vieraillessaan esim. kilpailujen merkeissä. Mutta millainen oli tämä paikka 100 vuotta sitten? Kukaan ei ole enää siitä kertomassa, meidän on tyydyttävä vähäisiin historiatietoihin, tarinoihin ja hatarahkoon muistitietoon. Minulle on kerrottu, että kun 1900- luvun alussa eräs nuori pari muutti tuohon radan takana olleelle tervatehtaalle asumaan, oli tällä kylällä vasta 11 ”savua”. Koulun alkaessa täällä on tiedettävästi ollut jo kauppakin; Pakkala & Kumpp sekä Pihlajaveden Osuuskauppa niistä vanhimpia. Vanhat ihmiset muistavat vielä joitakin vanhimpia rakennuksia, joita olivat lapsuudessaan nähneet. Rautatie ja asema joka tapauksessa houkutteli uusiakin asukkaita liikenneyhteyden ääreen. Paikkakuntalaiset nimittivät heitä leikkisästi ”junasta pudonneiksi”. Näitä ovat olleet lähinnä monet kunnan, seurakunnan ja aseman virkailijat, kauppiaat ym. Viime talvi meni minulta tutkiessani koulumme 100 vuoden matkakertomusta. Sanoja olisi paljon, mutta tältä paikalta on tyydyttävä esittämään jonkinlainen luettelon omainen selostus, historiikkikirjanen palvelkoon kuulijaa paremmin. Aseman koulun historia alkaa oikeastaan maaliskuun 11. päivästä 1905, jolloin allekirjoitettiin kauppakirja, lahjakirja, jolla ”talokas” Herman Wähäkömi on lahjoittanut koulun tonttimaan. Kauppakirjasta sain käsiini erittäin vaikeasti luettavan jäljennöksen, joka alkaa sanoilla .””kunniani kautta lahjoitan, minä allekirjoittanut Pihlajaveden kunnan Kömin kansakoulupiirille ikuisiksi ajoiksi koulupalstaksi yhden hehtaarinalan maata omistamastani Wähäkömin perintötilan maasta n:o 7 Pihlajaveden kylässä ja kappelissa seuraavanlaisesti”. Jatkossa määritellään palstan sijainti aseman pohjoispuolisessa männikössä rautatien ja Wähäkömin tien välissä, vuosivuokra, opettajan laidunoikeudet määrätyin ehdoin ym. asiaan kuuluvia ehtoja. Ja joulukuun 18. pnä samana vuonna
kunta päätti perustaa ” ylemmän kansakoulun” poikia ja tyttöjä varten
Aseman piiriin, jota nimeä alettiin heti käyttää. Paikkakunnalla oli
ennestään kolme kansakoulua. Kirkonkylän, Lapin ja Sällin koulut. Valittu johtokunta ryhtyi ripeästi tuumasta toimeen, kokoontui seuraavana vuonna 1906 peräti 8 kertaa , ja päätettävää riitti: koulun pitopaikka, opettajat, kalustot, koulutarvikkeita ja ennen kaikkea koulutalon rakennushanke. Kalliomäen talo antoi ensi suojan alkavalle koululle. Johtokunnassa toimiva Kalliomäen isäntä Edward Kallio oli kaikesta päätellen valistunut, koulumyönteinen isäntä, joka tarjosi tilat niin koululle kuin myös opettajille. Niinpä jo elokuun 29. pnä on merkitty pientenlasten koulu alkaneeksi. Oppilaita ilmaantui 19. Olisi mielenkiintoista tietää , mistä ensimmäiset oppilaat tulivat. Koulupiiri oli hyvin laaja, Valkeajärveä myöten pohjoisessa, etelän suunnassa pappilasta Haapamäen suuntaan vielä pitkälti. Kalliomäki on tuolla monen mäen takana, Asemaltakin jo kolmisen km Pientenlastenkoulun oli tarkoitus syrjäyttää kiertokoulu, mutta täällä kiertokoulut olivat suosittuja pitkään matkavaikeuksien takia. Pientenlasten koulu kesti n. kuukauden, päivät 3-4 tuntisia. Oppiaineina uskonto, sisäluku, laskento, laulu ja leikki, kaunokirjoitus ja jopa maantieto. Kiertokouluissa oli saatu jo esim. luku- ja laskutaidon alkeita; pientenlasten koulu varmisti siirtymisen varsinaiseen 4- osastoiseen kansakouluun, johon pääsy edellytti pääsykokeesta suoriutumista. Kouluun tarvittiin opettajat. Johtokunnan ensimmäisiä tehtäviä olikin miesopettajan ja tyttöjen käsityönopettajan viran avoimeksi julistaminen. Ensimmäisenä miesopettajana toimi täällä Ilmari Simstedt, tyttöjen käsityönopettajana Wendla Sälli. Tämä juhlahetki on ajoitettu täsmälleen samalle päivämäärälle, lokakuun 1. päivälle, jolloin yläkoulu aloitettiin v. 1906. Ensimmäisen päivän päiväkirja toteaa lyhyesti: ”Sisäänkirjoitus”. Oppilaita tuohon ensimmäiseen kouluun tuli 28. Seuraavana syksynä jo 44. Viikossa oli 30 oppituntia, päivät 4-5-6-tuntisia, lauantai lyhin. Kouluvuoden kulusta tuntuu opettajalla olleen melkoinen määräysvalta, koulun alkamisesta, lopettamisesta, loma- ja lupapäivistä. Joka päivästä ei ole päiväkirjamerkintöjäkään. Paljon kuitenkin löytyi tietoa heti alkuajoista, joista yritin saada historiikkikirjaan mielenkiintoista luettavaa. Koska vielä ei ollut yleistä oppivelvollisuutta, eivät kaikki oppilaat suinkaan suorittaneet koulua päästötodistukseen asti, syitä lienee useita, ehkä kovin rasittavat matkat, yleinen elämän ankaruus, joidenkin vanhempien asenne, että ”kyllä vähempikin oppi riittää” jne. Suuri urakka, tämän koulurakennuksen aikaansaaminen on tapahtunut varsin ripeästi, sillä vain vuosi pidettiin koulua Kalliomäessä. Valitettavasti tästä prosessista ei ole löytynyt arkistoista dokumentteja, vaan vähäiset tiedot oli kerättävä pienistä palasista, mm. kunnan kassakirjamerkinnöistä. Rakennuksen suunnittelun ja piirtämisen on kaikesta päätellen suorittanut johtokunnan jäsen Iivar Hellman, joka on ollut arkkitehtinä monille suuremmillekin rakennuksille. Pääurakoitsijana toimi kassakirjojen mukaan Juha (Janne) Aho, joka elämänsä aikana urakoi yhteensä 78 suurempaa rakennusta. Koulun oppilasmäärä alkoi kasvaa ripeästi; kodit alkoivat auliisti lähettää lapsiaan opintielle uuteen kouluun. Leimaa antava piirre tälle koululle on ollut tilojen ahtaus oppilaslukujen pysytellessä korkeina aina 1980- luvulle asti. Ilmari Simstedt toimi täällä 5 vuotta. Hänen jälkeensä tuli opettajaksi Heikki Jartti vuodesta 1911. Hänen aikanaan oppilasmäärä nousi jo yli 60, jolloin tuli välttämättömäksi saada apuopettaja, johon asiaan kuntakokous myöntyi. Ensimmäisenä apuopettajattarena toimi Helmi Siltanen. Seuraavina Varma Teljo ja Viivi Piiroinen. He opettivat myös pientenlastenkoulua sekä tyttöjen käsityötä. Välillä opettaja Jartti joutui hoitamaan koulua yksin; näin esim. Valkeajärvelle perustetun koulun jälkeen, jolloin oppilasmäärä putosi alle 50 rajan. Huomattava muutos tapahtui, kun perustettiin ns. kiertävä 18-viikkoinen alakansakoulu v. 1924. Se toimi puolet vuodesta Simsiön kylällä, puolet Asemalla. Aluksi se toimi koulun veistohuoneessa, mutta tarkastaja ei kauan järjestelyä hyväksynyt, ja kun kunta ei suostunut koulua laajentamaan, niin alakoulu joutui toimimaan vuokrahuoneissa, Kalliomäen omistamassa entisessä torpassa, jonka nimeksi papereissa mainitaan Rajala, myös Alanko- nimeä käytetty yleisesti. Simsiön kylällä koulu toimi Simsiön talossa. Yleinen oppivelvollisuus astui täällä ”täyteen voimaan” vasta v. 1932. 36- viikkoinen alakansakoulu aloitti
v. 1934. Se toimi ensin Alangossa, sitten Väinölässä ja vielä
Maamiesseuran talollakin ,sillä kauan suunniteltu alakoulurakennus
viivästyi lukuisista hankkeista huolimatta. Sitten sodan sytyttyä hanke
raukesi kokonaan.
Heikki Jartti antautui kokonaan kirjailijan uralle ja erosi virasta v. 1925. Hänen jälkeensä tuli Vilho Mäkinen toimien 2 vuotta. V. 1927 koulun miesopettajaksi valittiin Urho Korkeala, josta tuli pitkäaikaisin opettaja täällä, virkavuosia 38. Koululle perustettiin toinen yläkansakoulunopettajan virka 1946, johon virkaan ensimmäisenä tuli valituksi Katri Mäenpää. V.1948 koulu muuttui 7- luokkaiseksi, jolloin op. Mäenpää alkoi opettaa luokkia 1-3 Maamiesseuran talolla. Vasta v. 1961 VII luokka siirtyi VIII luokan mukana kansalaiskouluun. Sota- aika pommituksineen antoi omat synkät värinsä tällekin seudulle. Siirtolaisten mukana koulun oppilasluku yhä kasvoi, ja suurten ikäluokkien tullessa kouluikään oli koulun laajennus suorastaan välttämätön. Laajennusosa rakennettiin 1952-53 aikana, jolloin koulu oli hetken evakossa Nuorisoseurantalolla. Vihdoin alimmat luokat, 1-3, pääsivät tänne saman katon alle. Myös toinen opettaja sai asunnon koululta, samoin keittäjä- vahtimestari. Mutta oppilasmäärä kasvoi jatkuvasti lähennellen 1950- luvun puolivälissä jo 100. Piti perustaa kolmannen opettajan virka 1956. Oppilaat jaettiin luokille I-II, III-IV eli ”keskiluokka” ja V-VII. Keskiluokan ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Eira Helke, toiseksi Lempi Paasonen ja kolmanneksi Leila Syrjälä. Asunto heille täytyi löytyä koulun ulkopuolelta, ja luokka sijoitettiin koulun kerhohuoneeseen eli näyttämölle, joka aivan pullisteli ahtauttaan. Kun itse tulin tämän koulun virkaan 1958, oli oppilasmäärä suurimmillaan, 94. Muistan ensimmäisen aamun, kun tullessani käytävään seisoi poikajoukko luokan ovella ilmoittaen ensi sanoikseen: "Opettaja, me ei mahuta luokkaan”! No voi, kun minunkin sinne vielä pitäisi mahtua, tuumasin. Toden totta, pulpetit olivat täpö täynnä. Johtajaopettaja Korkeala tulikin ilmoittamaan 8 oppilaan nimet, jotka hän otti omaan luokkaansa ”kylkiäiseksi” V luokalle neljättä suorittamaan. Niin alkoi ensimmäinen vuoteni, ja ahdasta oli, keskiluokkaan jäi silti vielä 28. Mutta oppilasaines oli mitä parhainta, innostunutta, iloista ja tottelevaista. Tunneilla sai hädin tuskin suunnitellun ohjelman läpi; ei ollut aikaa lisätehtäviin kuten joskus myöhemmin. Heti aavistin, että eipä tule kurinpito-ongelmia, kun vain ilma piisaa tunnin loppuun. Eipä silloin voinut kenkiäkään jättää ahtaaseen eteiseen; kukapa ne olisi toisistaan erottanut välitunnille, miltei samanlaiset joka jalassa. Koulupäivä alkoi yhteisellä aamurukoushetkellä, jonka opettajat vuorollaan ohjelmoivat. Alakoulu saapui tähän isoon luokkaan seinän vierelle seisomaan, keskiluokan ovet avattiin peräseinältä, joten he vain nousivat seisomaan oman pulpettinsa viereen. Ja harmoni soi, virttä veisattiin niin voimallisesti, ettei silloisella soittopelillä pärjännyt vaikka kuinka olisi voimaa polkenut. Sen ajan oppilaat muistavat varmaan niin ruokailut kuin sadepäivienkin tungoksen eteisessä. Syötiin keittolassa kahdessa osassa, ensin alakoulu, sitten muut. Eihän keittolan pöytiin mahtunut kuin osa porukasta, osa söi eteisen pöydän äärellä, osa jopa alakerran rapuilla. Mutta hiljaa ja mukisematta kaikki tapahtui, siitä piti huolen mainio keittäjämme Anni Palokas. Sadepäivinä välitunneilla oli eteisessä kuin painajaismainen ampiaispesä. Se musiikki soi korvissa vielä illallakin. Luokat oli tuuletettava, sadekatosta ei ollut. Pojat usein menivät ulos, oli keli kuin keli. Vuoden suurtapahtuma oli joulujuhla; kevätjuhlakaan ei sille vetänyt vertoja. Joka luokka, joka oppilas sai osallistua ohjelmaan suuremmalla tai pienemmällä panoksella. Vanhemmista vain äidit ja mummot mahtuivat luokkaan, miesväki joutui seuraamaan alakoulun puolelta tai eteisestä tapahtumia. Ja tapahtumia riitti. Kerran esim. jouluevankeliumin esityksessä loikkasi iso ajokoira näyttämölle asettuen kielloista huolimatta tutun paimenpojan vierelle, joka siinä kauhuissaan seisoi hakaneuloilla pienennetty saunatakki vyötäisille sidottuna sauvoineen. Enkelien paperisiivet olivat vähällä liihoitella tiehensä, mutta yleisöllä oli enemmän kuin hauskaa. Kaikki sujui kuitenkin käsikirjoituksen mukaan, ja saimmehan seimelle ihka elävän eläimen, joka istui hiljaa ja hartaana paikoillaan; olihan paimen tuttu ja turvallinen. Tietysti juhlassa vieraili myös jännityksellä odotettu Korvatunturin pukki tuoden namupussit, joissa kylän leipurimestari Lähteenmäen tuoksuvat joulupullat, omenat ja karamellit sekä Pakkalan kirjakaupasta lahjoitetut joululehdet. Sen ajan juhlassa oli aivan erityistä hohtoa ja lämpöä. Juhlissa kävi toki muitakin kuin lasten vanhempia. Erityisesti mainitsisin koulun naapurissa asuvan ent. asemamiehen, Lauri Reunasen, ”Reunasen papan”, joka oli suuri koulun ystävä. Miltei joka aamu ensimmäisen välitunnin aikaan koulun portille pysähtyi vanha, aina hymyilevä Reunasen pappa Nalle- koirineen tutulla lenkillään. Aina oli sananen sanottavana lähellä liikkuville lapsille tai välituntivalvojalle. Papalla oli kunniapaikka juhlissa, ja tyhjältä tuntui ensimmäinen joulu, jolloin tuttu vieras ei saapunut enää. Oli siinä Turusta tulleelle ihastelemista, miten kotoista kaikki voi olla! Koulun naapurissa asuva johtokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja, Akseli Kanerva, piipahti koululla usein. Hänellä oli myös huomattava osuus kunnanhallinnon monilla sektoreilla, hän osasi arvostaa koulua ja koulutusta, piti kansakoulukokouksissa tarkastajaa lujilla tehden uusista kansakoululaeista niin kipakoita kysymyksiä, ettei tarkastajakaan ollut ehtinyt vielä kaikkeen perehtyä, mm. opettaja-asuntojen vuokra-asioista. Myös taloudenhoitaja Tauno Varjamo tuli tutuksi nopeasti, naapurina tarjosi nuorelle opelle jopa pyykkikoneen käyttöä, mikä siihen aikaan oli vielä kodeissa harvinainen mööpeli .Ystävällisyys oli täällä huipussaan, naapuriapu oli monipuolista. Kylään kutsuja sateli, koulun väkeä ei eristetty; kanssakäyminen oli välitöntä. Itse Aseman kylä tuntui vasta tulleesta hyvin pieneltä, mutta nyt ajatellen täällä oli sittenkin miltei n kaikki tarpeellinen: kolme myymälää, Ns. Haapamäen Osuuskaupan sivumyymälä, ”Haapakauppa”, Keski- Suomen Osuusliikkeen myymälä kahviloineen, Pakkalan kauppa sekä myöhemmin vielä Kinnusen vaatetusliike. Oli parturi-kampaamo, leipomo, kolme pankkia, postitoimisto silloin vielä asemarakennuksessa, puhelinkeskus, matkustajakoti Hima, poliisi, metsätyönjohtajat perheineen, Aseman virkailijat samoin, kunnanlääkäri, hammaslääkäri, terveyssisar, kätilö ja kodinhoitaja . Seurakunta on mainittava erikseen hyvin keskeisenä tekijänä koulunkin elämässä. Kirkkoherra, kanttori, suntio ym. työntekijät. Taksiautoilijat , joista jo yksi ajoi koulutaksinakin Simsiön lakkautetulta koulupiiriltä. Kuorma- autot ja hevosajopelit ajoivat suunnattomat määrät puuta asemalla lastattavaksi junavaunuihin. Henkilöautoja ei kovin tarvinnut pelätä, liikenteessä oli 3 ”rättisitikkaa”, kirkkoherran, pankinjohtajan ja terveyssisaren, sekä lisäksi Rantakömin ”Letukka”. Asukkaat saivat elantonsa e.m. lisäksi paljolti maanviljelyksestä ja ennen kaikkea metsätyöstä. Erittäin huomattava työnantaja oli Pihlajaveden Saha, jonka konkurssi oli paikkakunnalle kova isku 60- luvulla, jolloin alkoi muutenkin yleinen maalta ja maasta pako. Muuttokuormat olivat tavanomainen näky kylällä, ja luonnollisesti koulun oppilasmäärä alkoi pudota Opettaja Korkeala jäi eläkkeelle v. 1965. Hänen jälkeensä virkaan tuli Arvo Pajari, jonka virkavuodet kestivät vuoteen 1977,. Opettaja Katri Mäenpää siirtyi eläkkeelle v.1967. Hänen tilalleen valittiin Tuula Savijärvi, joka toimi täällä 3 vuotta. Seuraavana Anneli Koponen, joka viipyi vain vuoden. Suuria muutoksia seurasi tiheään: kuntaliitos Keuruun kuntaan v. 1969 oli paikkakunnalle mullistava muutos. Valkeajärven koulu lakkautettiin v. 1971: sieltä saimme opettajaksi Marja- Liisa Naaralan, joka toimittuaan 7 vuotta siirtyi Karimon koululle. Oli alkanut uhka kolmannen opettajan viran lakkauttamisesta, mikä toteutui kuitenkin vasta v. 1984, sillä oppilasminimit muuttuivat. Keuruun kunta siirtyi peruskouluun v. 1974, mikä muutti koulumaailmaa enemmän kuin mikään sitä ennen. Kaikki oppilaat pysyivät 6 vuotta ala-asteen koulussa. Opettajat koulutettiin peruskoulun luokanopettajiksi, tuli muutosta muutoksen perään niin oppiaineisiin kuin sisältöihinkin vaatien uudenlaisia oppikirjoja, vieraan kielen opetus tuli pakolliseksi, jotkut aineet saivat antaa tilaa uusille. Kehitys eteni rinnakkaiskoulujärjestelmästä kohti yhtenäiskoulujärjestelmää. Se vaati paljon joustoa ja mukautumista monilla sektoreilla. Koulumme nimeksi tuli Keuruun kunnan Pihlajaveden peruskoulun ala-aste. Vakinaisina opettajina peruskouluaikana ovat toimineet Arvo Pajari, Kyösti Vesterinen, Olli Ahtola, Harri Pitkäniemi ja Jarmo Ruhanen sekä naisopettajina Leila Lepikko, Marja- Liisa Naarala, Paula Kantonen, Tarja Ilvesranta ja Anu Vesterlin, pitkäaikaisena englanninopettajana Riitta Ketola. Heidän lisäkseen eri vuosina on ollut lukuisia väliaikaisia ja viransijaisia, erityisopettajia ja kouluavustajia. Koulun muuta henkilökuntaa lukuisat siivoja, keittäjä- vahtimestarit, kukin oman aikansa vaatimuksin ja edellytyksin. Koulun johtokunta muuttui peruskoulun tultua kouluneuvostoksi, Takaisin johtokunnaksi v. 1985. Tehtävät ja vastuut eri aikoina erilaisia. Koulu vietti 75- vuotisjuhliaan v. 1981. Suuri saneeraus tehtiin vuosina 1986- 87. Monenlaista muutosta tapahtuu jatkuvasti, huomattavimpana siirtyminen ATK- ja internet- aikaan. Ensimmäinen tietokone v. 1991. ATK- opetus tällä koululla on vankalla pohjalla; Huomattava näyttö on saatu keväällä 1997 valmistuneen Pihlajavesi cd- rompun myötä, jolla koulu voitti sarjansa Suomen multimediakilpailun. Ja EU- maiden multimediakisassa koulu tuli kolmanneksi A- sarjassa. Opettaja Jarmo Ruhanen ja oppilas Juho Väliaho matkasivat Brysseliin palkintoa noutamaan. Se oli ainutlaatuinen tapaus. Esikoulu aloitti v. 1995; varsinaisen pioneerityön täällä on hoitanut Anu Vesterlin ollen esikoulun kehittämisessä alusta asti. Nykyään koulu suuntautuu yhä enemmän ulospäin: retkiä, leirikouluja, vierailuja lähelle ja kauemmas, mahdollisuus ottaa vastaan eri alojen toimijoita jne. Täten oppilaat saavat jo ala-asteella suurenmoista pääomaa tuleviin vuosiinsa. Näin on uudella vuosituhannella uudet mahdollisuudet; enää ei koulun sijainti merkitse paljonkaan. Opettajilta se vaatii valtavaa paneutumista yhä uusiin haasteisiin sekä kodin ja koulun yhteistyöltä jatkuvaa kehittymistä. Tutkiessani talvikauden koulun historiaa tulin kokemaan selkeästi, miten nyt elämme kokonaan uudenlaisessa maailmassa, jota ei voi verrata entisiin aikoihin. Jokainen aikakausi luo omat tavoitteensa, ja jokaisella aikakaudella on myös omat resurssinsa. Koulu on aina joutunut sopeutumaan ympärillä olevaan yhteisöön ja yhteiskuntaan. Siltä on odotettu ja vaadittu paljon. Ennen se oli oikeastaan aikaansa edellä; nyt kuulee sitä moitittavan jälkeenjääneisyydestäkin. Koulun tehtävä on aina ja ennen kaikkea sivistystehtävä; sen ei pidäkään alistua kaikenlaisten tuulien vietäväksi. Sen merkitys on ennen kaikkea kasvatuksessa. Ja Suomen koululaitos kyllä kestää vertailun, sen maine on korkealla. Ja tämä Pihlajaveden koulu astuu uudelle vuosisadalle toiveikkaana ja vahvana yksikkönä edustaen Pihlajaveden ainoata koulua .Pienen kyläkoulun merkitys täällä tiedostetaan ja pidetään ”lippu korkealla”. Onnea ja menestystä arvokkaassa
työssänne!
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
