|
Suur-Keuruu Perjantai 25.2.2005

Leila Lepikko asettui vaivatta
Aseman kansakoulun opettajan rooliin.
Opet ja oppilaat laulutalkoissa
Eine Joutsijoki
– Kyllä oli mukavaa! Jenny Mannila
huokasi keskiviikkoiltana Pihlajaveden koululla. – Olen
saanut päästötodistuksen Tiusalan kansakoulusta yli 70
vuotta sitten, mutta nämä laulut muistan yhä.
Opinahjo kutsui kansaa keskiviikkoiltana
kansakoululaulujen pariin. Luokka täyttyi innokkaista
laulajista. Penkeillä istuivat niin eläkeläisopettajat kuin
nykyiset ekaluokkalaisetkin. Laulamisen riemu oli vahva.
Tapahtuma oli jatkoa koulun aiemmin järjestämälle sota-ajan
laulujen illalle.
Tällä kertaa pääsivät oppilaatkin estradille. Kuoro
lauloi reippaasti kalevalaista ja uuskalevalaista
laulumusiikkia. Tiedän paikan kamalan, koulun
hammashoitolan, kaikui sydäntäsärkevästi.
Vuorolausuntaesitys toi monen kuulijan mieleen omat
koulujuhlat.
Rehtori Jarmo Ruhanen esitteli illan teeman ja
antoi sitten vetovastuun kahdelle eläkeläisopettajalle.
Leila Lepikko asettui vaivatta rooliinsa; Pihlajaveden
koulu on hänen entinen työpaikka. Vaikeuksia ei ollut
Mikko Korkealallakaan. Hän edusti sekä ’’koulun poikia’’
että opinahjon entisiä oppilaita.
Leila-opettaja oli ottanut selvää suomalaisten
lastenlaulujen historiasta. Esittelyn jälkeen Mikko-ope iski
sormet harmoniin ja laulu kaikui, Kaikkein hurjimmin se
kaikui Oolannin sodassa. Eläkeläisopettajien kunniakas rivi
lauloi keskiviikkona ainakin yhtä kovaa kuin muutama
koululuokka yhteensä.
Laulut heijastettiin varmuuden vuoksi seinälle, mutta
ainakin vanhempi väki osasi niiden sanat ulkoa.
– Kansakoulussa laulut opeteltiin ulkoa. Ihmisen muisti
on terävimmillään noin kahdentoista vuoden iässä. Mikä
silloin jää mieleen, pysyy! Leila Lepikko selvitti.
Tuttu kansanlaulu Orvon huokaus, sai keskiviikkona toisen
nimen. Koulupoika oli muutama vuosikymmen sitten pitänyt
laulua Oravan huokauksena, ja sellaiseksi se nyt moneen
mielessä muovautui.
Laulujen lomassa nautittiin iltakahvit ja kuunneltiin
koulukirjoista löytyviä runoja. Niitä esitti Tottijärven
Joutsijoen kansakoulun oppilas Pentti Joutsijoki.
’’Lapsi on pipi ja vuoteessa makaa. Ei saa nousta kuin
aikojen takaa’’, oli tuttu monelle vanhemmalle kuulijalle.
Kukkojen esiinmarssi
Kansakoululaulujen iltaan oli rakennettu aapisten ja
lukukirjojen näyttely. Ensimmäiset kirjat olivat aivan
1900-luvun alusta.
Venäjän Karjalan 1970-luvun lukukirja oli sävähdyttävä
harvinaisuus kukkojen esiinmarssissa. Arvo Ylpön
Auringonpojan terveysaapinen oli saanut kuvittajakseen
Rudolf Koivun. Kirjakatsaus antoi hyvän kuvan siitä, miten
ja minkälaisin askelin suomalainen aapinen on kulkenut
maalaistalojen vetäjiltä kaupunkimaisemaan.
|