Perjantai 25.2.2005

 
Leila Lepikko asettui vaivatta Aseman kansakoulun opettajan rooliin.


Opet ja oppilaat laulutalkoissa

Eine Joutsijoki

– Kyllä oli mukavaa! Jenny Mannila huokasi keskiviikkoiltana Pihlajaveden koululla. – Olen saanut päästötodistuksen Tiusalan kansakoulusta yli 70 vuotta sitten, mutta nämä laulut muistan yhä.

Opinahjo kutsui kansaa keskiviikkoiltana kansakoululaulujen pariin. Luokka täyttyi innokkaista laulajista. Penkeillä istuivat niin eläkeläisopettajat kuin nykyiset ekaluokkalaisetkin. Laulamisen riemu oli vahva. Tapahtuma oli jatkoa koulun aiemmin järjestämälle sota-ajan laulujen illalle.

Tällä kertaa pääsivät oppilaatkin estradille. Kuoro lauloi reippaasti kalevalaista ja uuskalevalaista laulumusiikkia. Tiedän paikan kamalan, koulun hammashoitolan, kaikui sydäntäsärkevästi. Vuorolausuntaesitys toi monen kuulijan mieleen omat koulujuhlat.

Rehtori Jarmo Ruhanen esitteli illan teeman ja antoi sitten vetovastuun kahdelle eläkeläisopettajalle. Leila Lepikko asettui vaivatta rooliinsa; Pihlajaveden koulu on hänen entinen työpaikka. Vaikeuksia ei ollut Mikko Korkealallakaan. Hän edusti sekä ’’koulun poikia’’ että opinahjon entisiä oppilaita.

Leila-opettaja oli ottanut selvää suomalaisten lastenlaulujen historiasta. Esittelyn jälkeen Mikko-ope iski sormet harmoniin ja laulu kaikui, Kaikkein hurjimmin se kaikui Oolannin sodassa. Eläkeläisopettajien kunniakas rivi lauloi keskiviikkona ainakin yhtä kovaa kuin muutama koululuokka yhteensä.

Laulut heijastettiin varmuuden vuoksi seinälle, mutta ainakin vanhempi väki osasi niiden sanat ulkoa.

– Kansakoulussa laulut opeteltiin ulkoa. Ihmisen muisti on terävimmillään noin kahdentoista vuoden iässä. Mikä silloin jää mieleen, pysyy! Leila Lepikko selvitti.

Tuttu kansanlaulu Orvon huokaus, sai keskiviikkona toisen nimen. Koulupoika oli muutama vuosikymmen sitten pitänyt laulua Oravan huokauksena, ja sellaiseksi se nyt moneen mielessä muovautui.

Laulujen lomassa nautittiin iltakahvit ja kuunneltiin koulukirjoista löytyviä runoja. Niitä esitti Tottijärven Joutsijoen kansakoulun oppilas Pentti Joutsijoki. ’’Lapsi on pipi ja vuoteessa makaa. Ei saa nousta kuin aikojen takaa’’, oli tuttu monelle vanhemmalle kuulijalle.

Kukkojen esiinmarssi

Venäjän Karjalan 1970-luvun lukukirja oli sävähdyttävä harvinaisuus kukkojen esiinmarssissa. Arvo Ylpön Auringonpojan terveysaapinen oli saanut kuvittajakseen Rudolf Koivun. Kirjakatsaus antoi hyvän kuvan siitä, miten ja minkälaisin askelin suomalainen aapinen on kulkenut maalaistalojen vetäjiltä kaupunkimaisemaan.