| Metsäteeman alkuun | ||
|
Metsäpäivän
alkuun Valkealahden ala-aste METSÄRETKI 16.9.2004 Torstaina meidän luokka saapui Valkealahdenkouluun aivan normaalisti. Siellä kerkesimme hetken jutella ennen kuin taksi saapui ja oli aika lähteä kohti Pihlajaveden istutus- ja motoaluetta. Ajomatka kesti n. 20 min. Perillä tuuli ja satoi. Jouduimme odottamaan hetken ennen kuin pääsimme rasteille. Meidät oli jaettu ryhmiin siten, että yhdessä ryhmässä oli pari oppilasta jokaisesta koulusta.( Mukana olivat: Lavikko, Karimo, Liesjärvi, Pihlajavesi ja Valkealahti ) Minä ja Sini aloitimme ryhmämme kanssa kakkosrastilta. Siellä rastilla neuvoivat Marja Liukkaala-Koto ja Kirsi Pynnönen. Siellä me saimme arvata kuinka pitkä eräs mänty oli. Kaikki arvasivat jotain 20 ja 35 metrin väliltä. Meille ei heti kerrottu kuka arvasi oikein, vaan käskettiin etsiä oman käsivarren pituinen keppi. Sitten piti kävellä niin kauas, että se keppi peitti sen männyn kokonaan. Sen jälkeen piti ottaa noin metrin pituisia askelia ja kävellä männyn luo ja laskea askeleet. Siitä tuli männyn pituus. Minä sain 20 askelta ja Sini sai 22 askelta. Sini sai oikean tuloksen. Sen jälkeen Kirsi näytti meille puun sisältä kairatun pienen pätkän. Siinä olevista renkaista laskettiin puun ikä. Kaikki saivat taas arvata. Kirsi kysyi, että onko se alle 50-vuotias. Kaikki sanoivat, että on. Meille ei taaskaan kerrottu heti kuinka vanha se on. Menimme toisen pienemmän männyn luo. Siellä meille kerrottiin, että männyn iän voi laskea myös oksien väleistä. Aloimme laskea niitä. Minä taisin saada 28. Oikea tulos oli 33vuotta. Sitten meiltä kysyttiin uudestaan, että onko se ensimmäinen mänty alle 50-vuotias. Se oli 110-vuotias. Sen jälkeen meidän piti hakea metsästä puunosia. Löytyi kuusen- ja männynkäpy, koivujen oksia, lehtiä ym. Meille kerrottiin koivulajeista. Sen jälkeen toinen ryhmä oli jo tulossa. Meille annettiin siltä rastilta muistoksi lyijykynät. Siirryimme ykkösrastille. Matti Asuinmaa ja Antero Sorri kertoivat siellä puun hyödyntämisestä ja puun osista ja UPM kymmenen toiminnasta. He näyttivät myös kuvia. Sieltä saimme pinssit. Seuraavalla ( eli kolmannella ) rastilla, me saimme istuttaa kuusentaimia. Siinä piti käyttää käsineitä, koska taimiin oli laitettu myrkkyä, joka piti tukkimiehentäin loitolla. Meitä opastivat Tapio Viinikka ja Pekka Mäkinen. Kuusentaimia istutettiin sellaisella ” putkella ”. Putki tökättiin maahan ja painettiin jalalla se auki vivusta. Sitten kuusentaimi putkeen ja nostetaan putki pois ja tampattiin maa taimen ympäriltä. Jokainen sai istuttaa viisi kuusentaimea. Sen jälkeen menimme lähtöpaikalle, johon oli sytytetty kolme nuotiota, joissa voi paistaa makkaraa tai lämmitellä. Saimme ottaa sämpylän, jossa oli kaikkea mahdollista välissä ja karjalanpiirakan sekä makkaran. Kun olimme syöneet, meidän piti mennä puhdistamaan kengät kohtalaisen märkään ojaan. Taksi tuli hakemaan meitä motoalueelle. Ensimmäisenä meille esiteltiin metsästyskoiria. Ryhmä jaettiin puoliksi. Toiset menivät ensin katsomaan itäsiperianlaikaa ja punaista irlanninsetteriä. Minä jäin katsomaan suomenpystykorvaa ja karkeakarvaista kettuterrieriä sekä harmaata norjanpystykorvaa. Suomenpystykorvaa ja kettuterrieriä esitteli Olli Kursula. Norjanpystykorvaa esitteli Mikko Kallio. Hetken kuluttua vaihdoimme niin, että minä menin katsomaan vaihteeksi itäsiperianlaikaa ja irlanninsetteriä. Niitä esitteli Jari Karmala. Hän oli käynyt piilottamassa fasaanin metsään, jotta punainen irlanninsetteri voisi käydä hakemassa sen. Jari komensi setteriään etsimään sen. Lähdimme seuraamaan koiraa. Se etsi sitä vähän aikaa ja löysi sen viimein. Sitten Jari piilotti sen uudestaan ja koira haki sen taas. Sitten palasimme ja Jari esitteli meille itäsiperianlaikan. Sen jälkeen taksi tuli
hakemaan meitä toiselle ja viimeiselle rastille. Siellä Markku Salmela ja
Tapio Nurminen esittelivät meille monitoimikonetta ja ajokonetta. Saimme
mennä monitoimikoneeseen ja kysellä kaikenlaisia kysymyksiä.
Monitoimikoneessa oli kaikenlaisia vempaimia ja nappuloita sekä
tietokoneita. Lopuksi näimme kuinka se teki työtään. Lopuksi saimme
karjalanpiirakan ja grandin matkaevääksi sekä pienen pussin, jossa voi
säilyttää Sepon mukaan vaikkapa satasenseteleitä. Kaikki lähtivät
takseillaan takaisin koululle hyvillä mielin.
| ||