Laulut ja muistot täyttivät koulun

Eine Joutsijoki

Laululla on valtava voima. Sen avulla ihminen pystyy ilmaisemaan ja yhteisesti kokemaan vahvoja tuntoja. Pihlajaveden koulu kutsui itsenäisyyspäivän 2004 edellä kansaa yhteiseen Sota-ajan laulut -iltaan. Koululle saapui paljon väkeä. Lauluvoimaa saatiin myös Keuruulta ja Haapamäeltä.

Penkeillä istui veteraaneja, joille Vartiossa, Äänisen aallot ja monet muut illan laulut toivat monia muistoja mieleen.

Laulu kaikui niin voimallisena, että haitarisäestyksestä huolehtinut Pekka Vanhanen höristeli korviaan. Laulun johtajiksi asettuivat Samuli Kallio, Mikko Korkeala ja Tuomo Ala-Keturi. Pihlajaveden miehet ovat hyviä laulajia.

Koululaisten hyväksi pidettiin myyjäiset. Lasten vanhemmat huolehtivat myös kahvitarjoilusta, joten laulun ja itsenäisyyden asialla oltiin koko perheen voimalla.

Vähän ennen sota-ajan lauluja

Jo koululle tuleminen oli juhlanumero; pihaa valaisivat kymmenet lumi- ja jäälyhdyt.

Syvyys kaikelle tekemiselle löytyi, kun koulunjohtaja Jarmo Ruhanen tarttui vanhaan pöytäkirjaan. Opinahjon edesmennyt opettaja Urho Korkeala oli kirjoittanut siihen hetkestä, jona tieto sodan syttymisestä 30.11. tuli Pihlajavedelle, juuri siihen luokkaan, jossa lauluväki istui.

– Samat seinät, samojen sukujen ihmisiä, uuden polven vain. ’’Pidimme kokouksen rauhallisesti loppuun. Sitten veisasimme Jumala ompi linnamme.’’ Näin Urho Korkeala kirjoitti kohtalokkaana syystalvena.

Opettajan jälkipolven edustaja, Mikko Korkeala, opettaja ja sukunsa musiikkiperinteen jatkaja, lauloi kotikoulunsa luokassa Jääkärin laulun.

Yhteislaulut heijastettiin seinälle. Haitarinsoittaja Vanhanen piti säestysten ohella huolta siitä, että lauletut rastitettiin. Vaikka tilaisuuden avaajat uskoivat, ettei kaikkia lauluja ehditä yhtenä iltana laulaa, ne laulettiin. Lisääkin oli laulettu, niin suuri innostus oli. Isoa Iitaa vierottiin, mutta lopulta sekin kelpasi.

– Tämä on minun suosikkilauluni, Jenny Mannila kertoi, kun vuorossa oli Vartiossa.

Antaumuksellinen laulu kertoi, että yksinäisen tähden tarina oli monen muunkin mielilaulu.

Laulujohtajista löytyi toinenkin solisti; Samuli Kallio heittäytyi esitettäväänsä pelkäämättä ja saavutti yleisönsä vastakaiun.

Reippaasti ja kaihoisasti svengaavien sota-ajan iskelmien alku- ja loppupää nivottiin koulun isännän johdolla kiinni suomalaiseen itsenäisyyspäivään ja jouluun.

Jouluyö, juhlayö -laulu vei laulajat mukanaan jokaisen koululaisen tähtihetkeen, oman koulun joulujuhlaan.

Tulet ulkona paloivat myöhään yöhön, niin myös muistot.