Ruoka-apua
tarvitaan, kun kriisi on vahingoittanut vakavasti
ruokavarastoja tai satoja. Apua ei tarvita, jos kriisi on
paikallinen tai jos ihmiset selviytyvät omien säästöjensä
tai varastojensa turvin. Ruoka-apua on monenlaista eikä se
aina ole ongelmatonta. Vuonna 1997 maailmassa jaettiin
ruoka-apua 6 217 000 tonnia. Punainen Risti jakoi ruokaa ja
siemenviljaa n. 93 miljoonan markan edestä.
Hätäapu
Hätäapu on näkyvin osa ruoka-apua, se joka yltää uutisiimme.
Hätäavun määrä vaihtelee katastrofien mukaan, mutta noin
viidesosa kaikesta maailman ruoka-avusta on hätäapua.
Hätäapua jakavat sekä kansainväliset avustusjärjestöt että
YK:n elintarvikeohjelma, WFP. Sillä on kansainvälinen
elintarvikkeiden valmiusvarasto, jonne eri maiden
hallitukset antavat ruokaa ja josta sitä voidaan katastrofin
sattuessa toimittaa eteenpäin. Hätäavun oikeutus on helppo
nähdä: se jaetaan ruokintaohjelmien kautta suoraan
nälkäänäkeville..
|
|
Projektiapu
Projektiapu on joko ruokapalkkaa, jolloin kehitysprojektissa
työskenteleville paikallisille ihmisille maksetaan palkka
ruokana, tai se on ruuanjakelua erityisryhmille, lähinnä
lapsille ja odottaville äideille. Projektiapua pidetään
tehokkaana. Se vaatii taitavaa suunnittelua ja töiden
järjestelyä. Avun hyvä puoli on se, että kun ruokapalkalla
tehtyä työtä ei yleensä arvosteta, töihin tulevat vain ne, jotka
ovat pulassa. Näin apu menee sinne minne pitääkin. Nämä ihmiset
joutuvat usein myymään osan ruokapalkastaan, jotta he saavat
jotain muuta tarvitsemaansa. Noin neljännes ruoka-avusta on
projektiapua.
Ohjelma-apu
Kun teollisuusmaan hallitus lahjoittaa kehitysmaan hallitukselle
ruokaa - yleensä viljaa - , puhutaan ohjelma-avusta. Yli puolet
kaikesta ruoka-avusta on juuri ohjelma-apua. Kehitysmaan
hallitus voi sitten käyttää ruuan parhaaksi katsomallaan
tavalla. Se voi myydä sen paikallisille markkinoille ja kohentaa
näin valtion taloutta. Tai se voi myydä sen esim. valtion
slummikauppojen kautta suoraan tarvitseville. Tai se voi myydä
ruuan, esim. vehnän, edelleen, ja ostaa tilalle ruokaa, jota
nimenomaan köyhät syövät. Tämä on tehokas tapa kohdentaa apu
heikompiosaisille.
|
1.
Katastrofialueen paikallinen Punainen Risti selvittää avun
tarpeen itse tai ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla ja
lähettää avunpyynnön kansainväliselle Punaiselle Ristille
Geneveen.
2. Kansainvälinen Punainen Risti tarkistaa avunpyynnön ja
lähettää vetoomuksen eri maiden Punaisille Risteille. Vetoomus
sisältää ja yksityiskohtaisen selvityksen avun tarpeesta ja
muodoista.
3. Suomen Punainen Risti ja muut kansalliset Punaiset Ristit
ilmoittavat heti Geneveen, mitä ne pystyvät antamaan, miten
tarvikkeet aiotaan kuljettaa ja kuinka pian avustustyöntekijät
voivat lähteä katastrofialueelle.
4. Avun lähettäminen käynnistyy heti, kun kansainvälinen
Punainen Risti on hyväksynyt avustusehdotukset. Näin
varmistetaan, että katastrofin uhrit saavat kaiken tarvittavan
avun. Tavara-apu ja henkilöstö lähetetään suoraan
katasrofialueelle, raha-apu Geneveen. |