|
Kouluopetuksessa
opetusvälineinä käytettyjä opetustauluja on kutsuttu monilla
nimillä:
opetustaulut, opetuskuvat, koulutaulut, kuvataulut,
havaintotaulut, seinätaulut, seinäkuvat.
Opetustaulut tulivat Suomessa yleiseen käyttöön kansakoulun
myötä 1800-luvun lopulla (kansakouluasetus annettiin vuonna
1866). Lue
PPM.
|
| Linkkejä:
Pohjois-Pohjanmaan museon
Kuvataulu-näyttelyyn
liittyvä
luettelo (pdf)
(doc) kuvatauluista ja
tekijöistä.
Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulu
Vantaan kaupunginmuseo, kuvataulunäyttely
Jouko Lahtero, Turku,
Antiikin historiaa vanhojen opetustaulujen kertomana
Suomen
kansakouluihin
tilattavissa olleet kuvataulut vuosina 1900 – 1939.
Enemmän kuin sata
sanaa, Irmeli Tanttu, Opettaja 1.6.2007
Kansalliskirjaston
Kuvakokoelma:
Opetustaulut
Tammi: Koulujen taide
Soiva kasvio
Kuvataulujen säilytys
Pihlajavedellä
 |
Huiput tekijöinä
Opetustaulujen arvostusta
ja luotettavuutta lisäsivät tunnetut tekijät: eri alojen
asiantuntijat sekä tunnetut ja tunnustetut taiteilijat
olivat mukana taulujen valmistustyössä.
Nimekkäät
suomalaistaiteilijat laativat opetustauluja lähinnä
satunnaisesti. Esimerkkinä mainittakoon Hugo
Simbergin ruttoa kuvaava taulu (1906) sekä Väinö
Blomstedtin Olavinlinna (1907) ja
Suomen tärkeimmät syötävät ja myrkylliset sienet
(1907).
Taulun aihepiiri vaikutti
merkittävästi taiteilijan valintaan. Lintutauluja varten
valittiin lintumaalari Matti Karppanen,
lappalaisaiheita varten Lapin-kuvaaja J. K. Kyyhkynen
ja eläintieteellisiä kuvia varten Aukusti Tuhka.
Itseoikeutettuja opetustaulutaiteilijoita olivat
tunnetut lapsuuden kuvaajat ja satujen kuvittajat
Martta Wendelin ja Rudolf Koivu.
Tekijöiden joukossa on lukuisia
matrikkelitaiteilijoita. Monet maineikkaat taiteilijat
ja graafikot tekivät kuvatauluja kauan ja runsaasti.
Valistuksen luottotaiteilijoihin kuuluivat varsinkin
Kustaa Heikkilä ja Vihtori
Ylinen.
Opetustaulujen käyttöikä
oli varsin pitkä. Esimerkiksi Oulussakin asuneen Ebba
Masalinin 1900-luvun alussa piirtämiä kasvitauluja
myytiin vielä 1960-luvulla. Sisällöltään ne ovat yhä
käyttökelpoisia havaintovälineitä.
Opetustauluja painoivat
Suomessa
F. Tilgmannin Kivipaino, Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran kivipaino,
Lilius & Hertzberg, Arvidsson Lito,
Julius Syren & co, Kivipaino Öflund & Pettersson ja
Raittiuskansan kirjapaino.
Useimmat kuvataulut monistettiin kivipainotyönä
(litografia). Litografia juontuu kreikankielisestä
sanasta lithos, kalkkikivi.
Painotekniikka
perustuu kalkkikiven ominaisuuksiin: sileäksi hiottu,
huokea kalkkikivi imee hyvin vettä, mutta rasvattuna sen
pinta pysyy kuivana.
Uusi offsettekniikka korvasi kivipainon 1950-luvulla.
Tilgmannin kivipaino lopetti 1955 ja kymmenien tuhansien
kivilaattojen kokoelma,
katoavan alan ammattilaisten
taidonnäyte, upotettiin mereen.
Opetustaulujen kanssa ovat
olleet kosketuksissa kokonaiset sukupolvet. Ne ovat
muokanneet merkittävästi suomalaista taidemakua ja
arvomaailmaa. Kustantajien ja kasvattajien piirissä
opetustaulujen merkitys tiedostettiin jo alun alkaen, ja
opetustauluille asetettiin korkeat laatuvaatimukset.
Lainaukset yllä:
Opetustaulujen taide - koulujen opetuskuvia museon
kokoelmista,
Pohjois-Pohjanmaan
museo, Oulu
Koulujen
taide, päätoimittaja Sari Savikko, Kustannusosakeyhtiö
Tammi, Helsinki 2007
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Digitoituja opetustauluja 1900-luvun alusta
Klikkaa hiirellä kuva suuremmaksi.
|
