Kirkkoveneen äärellä Korjan navetassa käväisi usein myös Aino-mummo, jonka kynä tunnetusti on hyvin herkässä. Hän kirjoitti tämän suurenmoisen runon, esitti sen miehille viimeisellä työrupeamalla, ja Aisapuu on saanut siihen julkaisuluvan.

KIRKKOVENEEN VEISTÄJILLE

Kiitos-ja ylistysvirteni viritän teille

Pihlajaveden miehet.

Kotikyläni uurastajat.

Myöskin Keurusseudun keskustasta

tiedon, taidon vaalijat.

Olette jatkajia korven raivaajain,

metsien, peltojen viljelijäin,

Isänmaan puolustajien.

Olette kotiseudun hyväksi työtä tehneet.

Nyt venhoa vesille laatineet.

Muassa tulivat metsien humina,

puun tuoksu.

Jalometallilla aiheet yhteen niitattiin.

Niitattiin yhteishenkeen,

sydämiin, sieluihin.

Siniaaltoja keula kun riemuiten halkoo,

kertoo se tarinaa kotiseudun rakkaudesta,

luonnon kauneudesta,

Luojan taivaan kirkkaudesta.

Kaikkivaltiaan kaitsemuksesta.

Vielä lapsenne ja lasten lapsennekin

täältä uskoa hakevat.

Voimia tehtävänsä täyttämiseen

minne elämä kunkin kuljettaneekin.

Kirkonkellojen kaikuessa

pyydämme aina:

Jumala työtänne, maatamme ja kansaamme johtakoon!

A. I.