TIISTAIKERHOSTA

Otetaan pois ihan koko verho

ja kerrotaan,mitä tekee tiistaikerho.

En tiedä kerhon historiasta,

vaan tämän ajan tapahtumasta.

Ei täällä tarvita passeja,

vaan kaikki ovat tervetulleita.

Tärkeäksi koettu on tämä yhä.

kerran kuussa on kuin arkipyhä.

Esimerkkeinä ovat nämä ”terästädit”,

on oma syysi,jos tulematta jätit.

Mitä olis´ kerho ilman Ketolan Irjaa;

hän pitää valaisevaa pöytäkirjaa.

Moni uskoo rukouksen voimaan,

voi usein jäädä virsikin soimaan.

Kun meidän mahtava tenori

on maanmainio Veikko-kanttori.

Arvoitus:Niinkuin pappi,ei ole pappi,

niinkuin kanttori,ei ole kanttori?

Tietää,näkee,tuntee moni-

No,hän on meidän diakoni.

Arpajaisissa voi onneaan koittaa,

jos vaikka pikkupaketin voittaa.

Ja Auli hän markat punnitsee

sekä pennilleen kaiken merkitsee.

Ei keittiöpuolesta huolta tarvi kantaa,

kyllä Aira-emäntä kahvit antaa.

Ja meidän Kappelista ei lopu happi,

kun meillä on oma Jarmo-pappi.

Sen todeta voi vaikka retkillään,

kyllä tällä puolen aidan on vihreämpää.

Laskiaistiistaina satoi lunta,

mutta tuntui,että saapui koko seurakunta.

Vieraita tuli Haapamäeltä,Keuruulta asti

linja-autollakin täysi lasti.

Oli ohjelmaa,puhetta,lausuntaa

ja ”Haavanlehtien” laulantaa.

”Sketsit” koski vakavaa asiaa,

monen työttömän toimeentuloa.

Esteri tomerana arpoja kauppas,

vieraat kai melkein palkinnot nappas.

Laskiaisena ennen syötiin siansorkkarokkaa,

nyt hienosti vain hernesoppaa.

On unohtunut sekin taito,

kun laskiaispullaan keitettiin maito.

Nyt niihin sivellään hilloa,kermaa,

ja sitten vaan kahvitellaan.

Kun yhteisvastuulle roposi annoit,

näin monen ihmisen kuormaa kannoit.

Kiitollisena moni huokaa:

-Kyllä nämä juhlat on elämän suolaa!


Aune Inkeri 1997
kerhossa mukana