Poropoika ajeli hangella koiravaljakkoineen kuutamossa. Kuu loisti kauniisti hangelle. Poropoika oli huoleton kunnes hän kuuli kauniin äänen laulavan. Poropoika kiihdytti vauhtia, kunnes hän näki tytön joka itki.
Tyttö sanoi: - Minä olen Pohjantyttö. Minä laulan surusta koska olen ilkeän noidan vanki. Kuka sinä olet?
- Minä olen Poropoika. Vaellan kuin tuuli ja pidän poroistani hyvää huolta.
Poika ihmetteli hetken ja tokaisi:
-Miten minun täytyy sinut pelastaa? Kun kerrot niin minä yritän pelastaa sinut! Se ei ole helppoa.
Tyttö sanoi: -Sinun täytyy löytää Viiden Terälehden Kukka ja kun olet löytänyt linnan niin löydät viestin ovesta. Voi ei! Noita tulee! Mene äkkiä pois!
Poropoika lähti etsimään Viiden Terälehden Kukkaa joka loisti revontuliakin kirkkaammin. Poika vaelsi viikkokausia tunturien laella kunnes näki kirkkaan hohteen. Se oli se kukka josta Pohjantyttö oli puhunut! Poropoika otti kukan ja lähti nopeasti. Pian hän oli linnan juurella. Ovessa oli viesti Pohjantytöltä. Viestissä luki: Laita aina yksi terälehti yhteen lukkoon ja säästä kaksi.
Poropoika ihmetteli hetken mutta jatkoi. Ensimmäisellä ovella lukko oli matalalla. Toisessa se oli vähän ylempänä. Mutta kolmannella hän hädin tuskin ylettyi siihen. Poropoika mietti, mihinkä hän tarvitsi neljännen terälehden. Vihdoin hän keksi sen: Hänen täytyy vapauttaa Pohjantyttö. Poropoika etsi vankityrmän ja vapautti ensin Pohjantytön ja sitten loput vangit.
Pohjantyttö näytti tien saliin jossa noita oli. Noita kysyi: -Pohjantyttö, miten pääsit pois vankilasta?
-Poropoika vapautti meidät kaikki.
Poropoika tuli esiin ja piteli kädessään Viiden Terälehden Kukan terälehteä.
Noita kysyi: -Mistä löysit sen?
-En kerro, mutta minä heitän tämän terälehden sinun sydämeesi! i, eihh! Et voi tehdä tätä! Ei!
-Kyllä voin.
Siinä samassa noita muuttui revontuliksi ja linnan päältä halkesi likainen kuori ja linnasta tuli häikäisevä! Ja Poropoika ja Pohjantyttö elivät onnellisina koko loppu elämänsä. - LOPPU
Terveisiä Karimon ala-asteelle ja muille tutuille.
toivoo Elisa Katariina Mäkelä pv. 8. 5. 1997