VÄKEVÄ PAPPI

Korven Kaikuja N:o 4 24.1.1946
Kirjoittanut Eero Hietala

Siellä Koipikankaalla, Pihlaisten pappilan pellonaidan vieressä, ennenmuinoin oli “urheilukenttä". Niin, sellainen vain pieni aukea, jossa ei hypitty eikä heitetty eikä juostu, vaan riskit miehet nostelivat helekutinmoista väkikiveä, kiveä, jonka ympärille oli vittapanta köytetty nostorivaksi, ja painoi se kivi vallan hirmuisesti. Jaksoivat kumminkin riskit miehet justiinsa nostaa tuon punnuksen.

Kerran sitten Pihlaisten pappi, Ebeling, kävelyretkellään osui urheilukentälle, huomasi väkikiven ja innostui tietysti koittamaan voimiaan hänkin. Otti kiven syliinsä, raahasi sen aidan varteen ja viskasi yli aidan, metsän puolelle.

Oli sitä hengenmiehellä voimaa, tuollaista ruumiillistakin enemmän kuin ammatissaan tarvitsi.

 

Missä on Ebelingin sedän väkikivi ?

Edellä kerrottu tapahtui joskus 1870 -luvulla. Muistitieto ei sen tarkemmin kerro, missä mainittu “urheilukenttä” sijaitsi, sanotaan vain, että pappilan pellonaidan vieressä, ei siis aivan nykyisen “urheilukentän” paikalla. Jos areenat ovatkin rapistuneet, niin vanhat kuin uudemmatkin, ei voimamiesten urheiluväline, väkikivi, ole sadassa- kolmessakymmenessä vuodessa mennyt miksikään, sen kunto on taatusti yhä vielä kivikova. Mutta missä pulteri luuraa? Voihan olla, että murikka makaa niillä sijoillaan, mihin Ebelingin setä sen sinkosi, mutta todennäköisemmin sitä on aikojen kuluessa siirrelty, niin monta kertaa esim. tiemiehet ovat pappilan pellonlaitoja tönkineet. Täytyykin Kanervan Olavilta ja Karilta kysyä ovatko he kiviä kaatopaikalle kärrätessään sattuneet näkemään nostorivallista kivenmurikkaa.

Keuruulaiset naaraavat Herpmanin poikien aikoinaan Lapinsalmeen kätkemää kirkonkelloa. Onneksi meiltä pihlajaveteläisiltä ei ole kello kateissa, hukassa on vain Ebelingin sedän aidan taakse paiskaama väkikivi. Sen johdosta teenkin seuraavanlaisen ehdotuksen: Pihlajaveden kappeli varustakoon ja matkaan saattakoon retkikunnan etsimään kadonnutta kiveä. Ja kukapa sopisi etsintäpartion johtajaksi paremmin kuin Korjan Matti, joka koko ikänsä, pian neljäkymmentä ja yhdeksän ajastaikaa on tietämättään asunut arvojärkäleen naapurina. Hänen paikallistuntemuksensa ja vaistonsa vievät varmasti oikeaan.

Kun kivi löytyy, se tuotakoon riemusaatossa Koipihovin pihaan, varustettakoon jämerällä kahvalla ja käteen sopivilla tartuntarivoilla ja perinteiden vaalimiseksi punottakoon sen ympäri myös luja vittapanta, ja sitten riskit miehet kilvan väkikiven kimppuun äheltämään. Siinäpä urheilu verraton on!

Lauri Lappi

PS Etenkin kappelin pappia kehotetaan käsittelemään kiveä varoen, ettei se vain taas joutuisi sadaksi vuodeksi hukan teille.