Eletään vuotta 1961: Antti Sippola Riittansa kanssa ajelee Volkkarilla Virroilta kohti Pihlajavettä. Etelä-Pohjanmaalla ikänsä asuneesta Antista seudut tuntuvat metsäisiltä, sivuteitä erkanee sieltä täältä ja asutusta näkyy suhteellisen vähän. -Eipä tainnut olla tienviittaakaan, sillä pariskunta ajelee Pihlajaveden kirkolle asti. Kirkolta osaillaan takaisin ja lopulta löydetään Karimon koulu. Vastaanottajana koululla on Vieno Vuoksenvuo, tuleva Antin työtoveri vuoteen 1976 asti. Ensimmäisenä kyläläisenä Antti tapaa Kaino Alkulan, joka toimi koulun taloudenhoitajana.
Reilut 35 vuotta myöhemmin Antti katselee tyttärentyttären Ellin kanssa piirrettyjä lastenvideoita. Kunto on selkeästi kohentunut viimesyksyisestä. Muutaman kuukauden takainen sydänleikkaus on vielä vahvasti mielessä, mutta pitkiäkin kävelylenkkejä Antti jaksaa jo tehdä. Nyt on aikaa muistella ja aprikoida tulevia. Muutokset ovat olleet suuria, 60-luvulla alkanut kylien hiljeneminen tuntuu vain jatkuvan, päätä ei näy. Vaikka kehitystä pitää ymmärtää, Antti ei pidä järkevänä asioiden luonnollisen kehityksen kiirehtimistä, ei se ole ainakaan mitään säästämistä. Kyläkouluilla on tärkeä paikkansa kunhan vain edes kohtuullinen oppilasmäärä on koulun kirjoissa.
Menneiden vuosikymmenien ikävimmät ajat ajoittuvat silloisen Pihlajaveden kunnan loppuvaiheisiin, silloin suljettiin useita kyläkouluja. 70-luku oli Karimolla rakentamisen aikaa. Vuonna -78 saatiin ajanmukainen lisärakennus ja vanhaa kiinteistöä korjattiin. Koululle tehtiin myös peräti 216 metrin syvyyteen ulottuva porakaivo. Luultavasti kyläkunnan syvin reikä, pohja on merenpinnan alapuolella, mutta vesi on hyvää ja sitä riittää.
60-luvun lopulla oppilaita oli aina neljäänkymmeneen asti, siinä joukossa riitti kahdelle opettajalle paimennettavaa. Ainevalikoima laajentui , piti opettaa englantiakin. Mieluisimpia aineita opetettavaksi ovat olleet matematiikka, luonnontieto ja kuvaamataito. Veistotunneilla oli melkoinen hulina, kun vanhalla puolella kahdeksantoista poikaa yritti saada jakkaransa kevääksi valmiiksi.
Antti on itsekin pitänyt käsitöistä, sanoo sen olevan sukuvika. Näytteenä Antin kädentaidoista on olohuoneessa komea kaappikello. Anne-tytär ja Juha-poika ovat saaneet omiin koteihinsa samanlaiset lattialla seisovat kellot.
Pappansa ja mummunsa luona viihtyvä Elli-tyttö aloittaa syksyllä koulutiensä. Helsinkiläiselle Ellille lähin koulu olisi Aleksis Kivelle nimetty opinahjo, mutta papalla on selvä mielipide -kyllä se on liian suuri koulu, eiköhän sieltä vähän kauempaa Kalliosta löydy pienempi ala-aste.
Suuri on se lasten joukko, jolle Antti Sippola on perusopetuksen tiedot ja taidot 35 vuoden aikana Karimolla vanhan oppimestarin kärsivällisyydellä opettanut. Siitä kiitos ja hyviä eläkepäiviä.
Kalle Kuusimäki