Eräänä maaliskuun keväisenä lauantaina kokoontui iso joukko lapsia sekä vanhempia Vuorilahden taloon Pihlajaveden Lapin-perälle.Lapset olivat Sällin 4h-kerholaisia,jotka innokkaina odottivat tulevaa leivontapäivää. Ajatus päivän järjestämisestä sai alkunsa Maa-ja Kotitalous-naisten suomalaisen ruuan viikosta.Lisäksi ruisleivän leipominen on niinkin harvinaista,että näidenkin lasten kotona oli vain muutamassa leivottu ruisleipää. Joten kokemus tulisi olemaan monelle ensimmäinen tutustuminen ruisleivän tekemiseen.Toivoa sopii,ettei myös jäisi viimeiseksi...
Vuorilahden tuvassa kävi aikamoinen kuhina,kun lapset järjestäytyivät talon emännän ympärille. Helena Vuorilahti onkin aikamoinen konkari leivän leipomisessa,joten ei kauan tarvinnut miettiä, kun häntä pyydettiin pitämään leivontapäivä.Helena oli valmistanut taikinan siihen vaiheeseen, että nyt voitiin ruveta alustamaan sitä. Taikinaan käytettävän juuren hän on aikoinaan tuonut kotitalostaan Uuraisilta ja astia missä taikina valmistuu on perinteinen taikinasaavi. Apulaiset ihmettelivät "liemen" voimakasta hajua, mistä selvästi huomasi, että oli hapanleivästä kyse. Helena siis rupesi lisäämään jauhoja ja sekoitti taikinaa tasaiseksi.Ison taikinan alustaminenhan käy työstä niin raskasta se on.Lapset kuuntelivat tarkkoina, kun Helena selosti heille joka työvaiheen. Lopuksi hän näytti,kuinka tehdään kämmensyrjällä risti taikinan keskelle, josta näkee taikinan kohoamisen ja jota pidetään myös taikinan siunaamisena.
Odotellessa leipätaikinan kohoamista,kerholaiset saivat, verrytelläkseen,leivottavaksi sangollisen pullataikinaa. Niinpä rupesi tulemaan pikkupullia kuin liukuhihnalta. Kun 14 pikkuleipuria pyörittelee pullia niin jauhot vaan pölisevät, eikä kukaan ehdi taikinaa maistaakaan,kun sanko on jo tyhjä.
Tässä välissä on paikalle saapunut uusi 4h-neuvoja Markku Järvinen. Hän on maaliskuun alusta saakka toiminut neuvojana ja on kiertänyt tutustumassa kerhoihin. Keuruulla kerhoja kokoontuu 13 kpl. eri puolella haja-asutusseutuja. Sällin kerho koostuu esikoululaisista kuudesluokkalaisiin Karimon koulusta. Keuruun 4h-yhdistys joutui viime syksynä pakkolomauttamaan neuvojan ja siksi esimerkiksi Sällin kerhon pyörimiseksi ovat vanhemmat joutuneet toimimaan apuohjaajina. Käytännön syistä myös jatkossa joudutaan turvautumaan aikuisohjaajien apuun koska neuvoja ei aina pääse pitämään kerhoa. Tässä myös yksi syy, miksi olemme Vuorilahdessa leipomassa, että jokainen vanhempi voisi hyödyntää omia erityisosaamisiaan ja tuoda uusia virikkeitä kerhoon.
Näistä asioista sekä paljon muustakin on virinnyt vanhempien ja neuvojan kesken tiivis keskustelu, kunnes talon emäntä kertoo, että nyt on leipomisen aika. Taikina on kohonnut hyvin ja siitä piisaa monta limppua leivottavaksi. Helena näyttää leivänpyörityksen mallia ja sitä yritetään jäljitellä. Tyylejä on taatusti yhtä monta kuin tekijääkin, eikä vastoinkäymisiltään vältytä. Joku yrittää hakata taikinaa pitsaksi ja jonkun käsiin on taikina tarttunut kuin liima. Siitä huolimatta leipojat nauttivat koko sydämestä tekemisestä ja sivulliset voivat vain ihmetellä ylpeiden jauhopeukaloiden aikaansaannoksia. Limppujakin rupeaa kertymään nopeaan tahtiin leivinlaudoille. Kun taikinasaavin reunoja ruvetaan kaapimaan,emäntä muistaa tarkistaa, että talon taikinajuurta jää sopivasti tallelle pytyn pohjalle.
Sitten olikin aika päästää leipurit käsienpesulle ja ansaitulle hengähdystuokiolle. Monille vanhemmille tämä päivä on ollut myös ansaittua lomaa, sillä harvoin on tilaisuutta kokoontua yhteen ja 4h-kerhon yksi seuraamus on ollutkin, että se tutustuttanut vanhempia toisiinsa ja ollut siten kylää yhdistävänä tekijänä. Lisäksi syrjäseutujen lasten harrastusmahdollisuudet ovat melko suppeat, ainakin talviaikaan, joten on mukava kokoontua edes pari kertaa kuukaudessa puuhastelemaan yhdessä.Monille meistä 4h-toiminta on melko tuttua, mutta siitäkin huolimatta voi yllättyä kuinka monipuolista se todella onkaan.On työ-ja taitokilpailuja, kansainvälistä nuorisovaihtoa, työllistämisprojekteja, osallistumisia suurkeräyksiin tai tapahtumiin jne. Vähäisimpinä ei voida pitää näitä erilaisia kerhoja, joista ruohonjuuritasolta kehittyy taitavia ja osaavia 4h-kerholaisia.
Tuvan lämmössä leivät kohoavat laudoilla nopeasti ja on jo aika ruveta pistelemään leipiä ja nostelemaan uuniin.Uunin lämmityksestä huolehtii Vuorilahdessa talon isäntä Matti. Hänellä on kuulemma omat niksinsä, etteivät Helenan paistamat leivät pala vaan paistuvat sopivasti.Tuvan täyttääkin jo lämpimän pullan tuoksu, kun lapset rupeavat nostelemaan kukin vuorollaan leivän uuniin.
Taisi olla päivän jännittävin tapahtuma,mutta hienosti jokainen urakastaan suoriutui. Siitä hyvällä mielellä saatettiin jättää leivät paistumaan ja lähteä haukkaamaan raitista ilmaa. Matilla oli ollut toinenkin valkean teko, sillä ulkona kokoonnuttiin nuotion ympärille paistamaan makkaraa. Makkaranpaiston jälkeen jaksoivat kerholaiset purkaa tarmoaan hippasilla ja piilosilla. Kotiinlähdön aika koitti ja Helena antoi joka kerholaiselle painavan pussin, joka tuoksui ihanasti ruisleivälle ja pullalle. Jokainen oli varmaan ylpeä itsetehdyistä leipomisista,jotka totisesti syötiin viimeiseen muruseen asti kotona.
Näin jälkikäteen haluavat kerholaiset sekä vanhemmat kiittää mieliin jäävästä päivästä Vuorilahden isäntää ja emäntää. Kiitoksia hyvästä järjestelystä ja runsaasta kestityksestä sekä tuvan lämmöstä, joka lämmitti meitä pitkään niin monella tavalla. Palaamme varmaan toistekin Vuorilahteen,ehkä emme samoissa merkeissä vaan ihan toisissa.
Kaikkien mukana olleiden puolesta kirjoitti
Sirpa Mäkelä