"Lempeä lauluksi asti Pihlajaveden pappilassa" otsikoi allekirjoittanut juttunsa Aisapuun viimeistä edellisessä numerossa, joka ilmestyi jouluksi. Aiheena oli J.H.Erkon sanoittamassa "Hämäläisten laulussa" kuvailtu neitonen, jolle olisi vastineensa todellisuudessa. Tämä "Hämeen valkotukkainen, tuo sinisilmä neitonen" palautuisi saamieni tietojen mukaan Pihlajaveden kappalaisen Karl Nauklerin tyttäreen Johannaan. Hänen vaiheitaan selvittäessään juttu eräässä kohden kulkeutui raiteille, jotka vievät tosiasioista poispäin.
Itse asia ei lisäselvitysten myötä muuttunut miksikään, vaan Johanna (Hanna) Naukler pysyy edelleen Erkon tarkoittamana sinisilmänä. Hän myös avioitui Paavolasta kotoisin olevan lukkarin, Johannes Mikael Simeliuksen kanssa vuonna 1886, kuten jutussa kerrottiin. Mainitsin heidän asuneen Vähässäkyrössä, mikä sekin tieto piti paikkansa. Alettuani epäillä erästä kohtaa kirjoituksessani kävin Vähänkyrön kirkkoherranviraston arkistossa, missä selvisi, että nuoripari oli tullut Vähäänkyröön toukokuun alussa 1887, jolloin Joh. Simelius tuli Vähänkyrön lukkariksi. Heidän ilmoitettiin muuttaneen Yli-Vetelistä, ja kuulin, että Simelius valittiin aikoinaan tehtäväänsä hänen poikkeuksellisen mahtavan lauluäänensä vuoksi.
Hän pysyikin sitten tehtävässään loppuun asti.
Ohessa on kuvattuna Simeliusten hauta Vähänkyrön hautausmaalla Kyrönjoen rantamilla. Sinne siis kuljetti elämä Hämeen valkotukkaisen tytön, Pihlajaveden papintyttären, lopulla elämän vielä Keuruun kautta.Toisessa kuvassa on Simeliusten asuttama kanttorila. Rakennus on edelleen seurakunnan hallinnassa ja alkuperäisessä asussaan lähellä Vähänkyrön kansakoulua, joka on kuulema Suomen neljänneksi vanhin.
Simeliusten ainoa tytär Elli syntyi heidän muutettuaan Vähäänkyröön, elokuun alussa 1887 - heille syntyi myöhemmin toinenkin lapsi, poika, joka ei kuitenkaan selviytynyt elämään asti.
Tarkoittamani erheellinen tieto joulukuun Aisapuussa koski juuri tytärtä, Elli Simeliusta. Minulle toimitetun selvityksen perusteella päättelin hänen tulleen Keuruulle vuonna 1935 ja sen jälkeen avioituneen kirkkoherra Lauri Kallialan kanssa. Vuosi oli oikein, mutta Kallialat olivat jo sen verran tukevasti kuitenkin naimisissa, että heillä oli kolme lastakin. Väitin myös Elli Simeliuksen olleen Keuruun rovastin taloudenhoitaja. Mikäli näin oli, niin hän oli sitä lähinnä vaimon ominaisuudessa. Kallialat oli vihitty 17. elokuuta 1911 Vähänkyrön kirkossa, ja tämän tiedon myötä selvisi, että Pihlajavesi liittyi Elli Simeliukseen paitsi hänen äitinsä, myös hänen puolisonsa kautta. Kallialat nimittäin vihki Ähtärin kirkkoherra Julius Bergroth, entinen Pihlajaveden kirkkoherra, joka oli Lauri Kallialan isä! Näinollen Aisapuussakin taannoin esiintynyt virsirunoilija Ilta Koskimies ja Lauri Kalliala olivat siis sisaruksia; lienevät olleet virretkin veressä...
Se tieto ei vieläkään selvinnyt, mikä ja missä saattoi aikanaan Hanna Nauklerin ja Joh. Simeliuksen yhteen, se tuskin kuitenkaan tapahtui Pihlajavedellä. Mielenkiintoista oli sen sijaan löytää Vähänkyrön kirkkopihalta rovasti Oskar Forsmanin nimi eräästä hautakivestä, varsin näkyvältä paikalta. Muistokirjoituksena luki: "Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän". Forsman oli aiemmin palvellut myös Pihlajaveden kappalaisena, ja oli muuten Ilta Koskimiehen appiukko!
Kirkonkirjoista tein myös sellaisen hauskan havainnon, että Ähtäri on aiemmin tunnettu nimellä "Ätsäri". Enpä tuotakaan tiennyt; vielä kun keksisi, miten "Vähäkyrö" oikein taivutetaan...
Menneitä penkoi