Pihlajaveden miesten suururakka, talkoo vailla vertaa, on saatu päätökseen. Ja lopputuloksesta ollaan sataprosenttisesti yhtä mieltä:kirkkovene on kaunis ja komea, huolellisesti ja viimeistellysti tehty. Sitä kelpaa ylpeänä näyttää kenelle tahansa.
Miesten työpanos ensimmäisestä puidenkaatotalkoosta viimeiseen tervanvetoon on mittava. Työtuntien määrä kirjoitetaan paremmin 4-kuin 3-lukuisin numeroin. Kansalaisopistolta saadut 60 tuntia olivat asialle hyvä kädenojennus, mutta ratkaisevinta oli niin taitavan venemestarin kuin talkoomiesten väsymätön uurastus. Isiltä perittyjen käsityötaitojen ja suurenmoisen innon sekä yhteishengen luoma halu saada aikaan jotain näkyvää tuleville polville sekä täten vaalia vanhaa, pihlajavetistä kulttuuria, olivat se motiivi tälle suurenmoiselle yritykselle. Perimmältään on kysymys kunnianosoituksesta menneille sukupolville. Täten Kotiseutuyhdistyksen toiminnan yksi tavoite toteutui arvokkaalla tavalla.
Eräs nimikilpailuun osallistuja mainitsee saatesanoissaan osuvasti:”Kun Pihlajaveden miehet päättivät yksissä tuumin ryhtyä veistämään uutta kirkkovenettä, he kävivät työhönsä samalla hartaudella kuin jumalanpalvelukseen. ”
Talkoissa oli mukana tärkeällä työpanoksella myös mm. kone-ja automiehiä tavaran kuljetuksessa, sahaukseen osallistuneita, muonitusta hoitaneita naisia jne. Huomattava on ollut myös rahalahjoituksin hankkeeseen osallistuneiden joukko. Mm. nimikkoairoja ostettiin innolla niin, että kysyntä ylitti tarjonnan. Onhan veneenteosta koitunut myös kuluja;sahaus, eril. tarvikkeita, joista mainittakoon mm. kaaripuuaineet, naulat, niitit, pintakäsittelyaineet, arvokas Itä-Suomesta saartu aito kainuulainen hautaterva jne.
Mutta vene on pärjännyt toistaiseksi omalla budjetillaan, josta kiitos ”kansan karttuisan käden”!
Vielä on tekeillä nimilaatta veneen kokkaan, josta ilmenee tärkeimmät tiedot , tekovuosi, nimi ja tekijöiden nimet.
Koko Pihlajavesi eli hengessä mukana. Missä ikinä kokoonnuttiinkin, aina tuli puhe veneestä. Monet kävivät myös verstaalla katsomassa, jotkut useitakin kertoja. Valokuvia otettiin, osa myös näkyy videolla. Näihin lienee mahdollisuus tutustua Kotiseutujuhlassa Museolla kesällä.
Loppukiri tuntui olleen huhtikuussa. Vene oli pyydetty Kansalaisopiston kevätnäyttelyyn Taidemuseolle. Siinä tehtiin välillä ympäripyöreitä päiviä aina muutaman miehen voimin, jopa siinä määrin, että yksi kotona odottavista ”siipoista” alkoi kutsua meitä ”veneleskiksi”. Veneessähän tarvitaan myös istuinpenkit, pohjaritilät, airot, pohjaraudat sekä suoranaista erikoisosaamista vaativat hankaimet ja peräsin. Osa näistä tehtiin kotityönä, ainakin nuo sepäntaitoja vaativat hommat.
Uutuuttaan loistava komeus asetettiin sitten Keuruulta lainatun trailerin päälle, ja traktorin vetämänä, saattoauto kannoillaan ensimmäinen matka Korjan navetalta Keuruulle alkoi. Valkeisjärvellä olleet pilkkijät olivat toisenkin kerran hieraisseet silmiään, kun kankaalla mäntyjen välissä oli aina vaan näkynyt venettä, vaikka vetopeli oli jo kaukana. Näköharhako lie ollut!
Mutta Taidemuseon edustalla vene keräsi ympärilleen jatkuvan, sankan ihailijajoukon, joka esitti paljon kysymyksiä kullekin vuorollaan vahdissa olleelle. Veneen vierellä oli tiedote, jossa kerrottiin tärkeimmät asiat, mutta kysymyksiä tehtiin mitoista, materiaaleista, tulevasta käytöstä, säilytyksestä jne. Myös ihasteltiin ihanaa tervan hajua, jotkut siinä määrin, että saivat tervalaikkuja vaatteisiinsa ja käsiinsä kotiinkin viemisiksi. Ei ehtinyt aina varoittaa vielä imeytymättömästä tervasta. samaa tervaa käytetään kirkkojen kattopaanuissa.
Veneen nimikilpailuun tuli peräti 55 ehdotusta;monilla lähettäjillä oli useitakin ehdotuksia. Kotiseutuyhdistyksen valitsema 3-henkinen raati kokoontui vappuna juhlalliseen toimitukseen, ja kuuluipa se paras nimi löytyneen melko helposti. Nimi julkistetaan perusteluineen sitten vesillelaskutilaisuudessa, joka on suunniteltu helluntaiaatoksi, mikäli järvi vapautuu jääkahleistaan. Vielä nyt, kun enää on runsas viikko aikaa, näyttää pahalta. Jääkansi on järkähtämätön tänä kylmänä keväänä, mutta eiköhän ole varaa siirtää tilaisuutta myöhemmäksi. Nämä juhlallisuudet eivät valitettavasti ehdi tämän Aisapuun lehdille, mutta mediatapahtuma siitä ilman muuta tulee.
Mutta veneen kokkaan tulevaan laattaan piirtyvät niiden taitomiesten nimet, jotka tähän suurenmoiseen talkooseen osallistuivat:
Venemestari, todellinen veneenteon veteraani Kauko Valkeinen
Jorma Hakala, Olavi Järvinen, Sulo Kivimäki, Matti Korja, Sami Lamminmäki, Tarmo Lepikko, Pekka Matomäki, Pekka Mäkinen, Veli-Matti Raivio, Matti Rajala ja Esko Reinikka.
Saamme olla heille kiitollisia paljosta!
Leila Lepikko
P. S. Oma traileri on vielä teon alla.