Narrow screen resolution Wide screen resolution Auto adjust screen size Increase font size Decrease font size Default font size

Pihlajaveden ala-aste, Keuruun kaupunki

Mainospalkki
Etusivu Kuvagalleriat Kylän historiaa Pihlajaveden Nuorisoseura 70 v., historiikki, Aino Korja
Pihlajaveden Nuorisoseura 70 v., historiikki, Aino Korja PDF Tulosta Sähköposti
22.05.2010 06:46
ns100

Pihlajaveden Nuorisoseuran 70-vuotishistoriikki
Aino Korjan historiikki 1978 ..........................................................................................

Aino Korjan historiikit -alkusivu

Tietoa nuoisoseurasta

"Vuosisadan alkupuolella oli paikkakunnallamme alkanut vilkas kehityksen aika. Rautatie virkailijoineen oli tullut, kauppiaita, opettajia jne. Maamiesseura ja Työväenyhdistys olivat toiminnassa. Niinpä 8.11.1908 kokoontuivat Aseman kansakoululla rouva Anna ja J. Leivo, kauppiaat Verner ja Olga Pakkala, opettaja I. Simstedt, kirkkoherra W. Brusila, maanviljelijän poika Aapo Leppälä sekä K. Halmekytö, viimeksi mainittu ehkä keskusseurasta. Nämä perustivat Pihlajaveden Nuorisoseuran. (Kaikki pöytäkirjat tallessa.)

Esimiehinä alkuvuosina olivat kauppias Liede, opettaja Simstedt ja kauppias Pakkala. Sihteerinä toimi rouva Leivo ja sittemmin Einari Luoma. Seuran toiminnalle asetettiin heti korkeat päämäärät: oli valistustilaisuuksia, perhe- ja kuukausikokouksia, kuoroja, näytelmiä ym. Olipa heti vierailuiltamiakin.

Vuonna 1910 alettiin suunnitella oman talon rakentamista. Tontti vuokrattiin Vähäkömin maasta. Rakennuspiirustukset laati ratamestari Hellman. Urakoitsijoina olivat Janne ja Kalle Aho. Suurin osa puutavarasta ym. saatiin lahjoituksina maanviljelijöiltä ja kauppiailta. Rakennustoimikunnan puheenjohtajana oli asemapäällikkö O. Gröndahl.

Talon vihkiäiset olivat juhannuksena 1911. Juhlapuhujana oli keskusseurasta J.E. Mäki. Musiikista huolehti asemapäällikkö Gröndahl, joka vuosikymmenet oli seuran pianisti ja toiminnan avustaja ja muutenkin vaikuttava persoonallisuus paikkakunnalla. Vuonna 1912 esimiehenä toimi Adiel Leppälä ja sihteerinä Olga Pakkala, jonka sihteeri- ja puheenjohtajakausi kesti sitten noin 40 vuotta. Olga Pakkala antoi koko seuran toiminnalle sen hengen. Jäseniä oli jo noin sata. Avustavia voimia ovat olleet mm. Kalliomäen, Mäenpään, Mäntyharjun, Vähäkömin, Kauppalan, Kotirannan ym. väet. Vuoden 1920 molemmin puolin mukana olivat kirkkoherra Peltosen perhe, asemavirkailijat Koskela ja Hellman sekä myöhemmin Puusaaren perhe.

Seuran vaatimukset: henkinen toiminta ja itsekasvatus. "Emme ole jaksaneet saavutuksiin, mihin olemme pyrkineet..." mainitaan vuosikertomuksissa, vaikka niissä on toistakymmentä arvokasta juhlaa kuoroineen ja näytelmineen vuodessa.

Suomen itsenäisyysvuodet tulivat. Tällä talolla oli vallankumousjuhlat, jäkäläleipäkursseja, isänmaallisia tilaisuuksia jne. Onneksi vapaussodan aika ohitettiin paikkakunnallamme melko rauhalllisesti. Nuorisoseuran pöytäkirjoissa ei ole ainoatakaan mainintaa näistä tapahtumista. Sankarimuistomerkissä on seurassa toimineen henkilön, Koskelan, nimi. Hän kaatui Tampereella.

Kaikkinainen harrastustominta elpyy jälleen. Tämä talo antaa Suojeluskunta- ja Lotta-järjestöille sekä monelle muulle seuralle toimintamahdollisuudet. Vuonna 1919 esimiehenä on Vendi Mäenpää, tunnollinen ja rauhallinen, ehdoton raittiusmies. Vuonna 1922 esimiehenä on maanviljelijän poika, myöhemmin pankinjohtaja Martti Leppälä, joka oli ollut seuran toiminnassa mukana sen perustamisesta alkaen. Vuonna 1925 esimiehenä on asemamies Väinö Mäenpää, ja vuonna 1927 opettaja Vilho Mäkinen. Mäkisen aikana alkoi ainakin kuukausikokoustoiminta ja opintokerhokin toimi jonkin aikaa.

Vuonna 1928 tulee esimieheksi ja työhön mukaan asemamies Lauri Reunanen, jonka työkausi kesti mitä erilaisimmissa tehtävissä yli 30 vuotta. Reunanen oli hyväntahtoinen, aina palvelualtis, nuorisoseuralainen koko sydämellään ja elämällään Hilda-vaimonsa kanssa.

Seuran vuosikertomuksessa kerrotaan: "Seuran sisäisenä, henkisenä, kasvattavana toimintamuotona on ollut opintokerhotyö, nuorisoseuramerkin suoritukset ja niiden yhteydessä puhe, lausunta ja esiintymisharjoitukset ja kaiken keskeisinpänä laulu- ja kuoroharjoitukset."

Opettaja Iida Vuorela perusti ja johti eri kausina Nuorisoseuran sekakuoroa noin 20 vuotta ja hioi sen varsin ansiokkaaksi kuoroksi, joka tunnettiin jo maakunnassakin. Esiinnyttiin mm. nuorisoseuraliikkeen 50-v. juhlilla Mikkelissä. Se oli seuran suuri yhteinen matka voimistelu- ja tanhujoukkueineen. Maakuntajuhlissa Jyväskylässä Nuorisoseuramarssin säveltäjä J. Pohjanmies kiitti kuoroa ja sanoi nyt kuulleensa marssin lauletun niin kuin hän oli sen tarkoittanutkin. Omalla paikkakunnalla oli tällä kuorolla suuri kulttuurillinen arvo. Myöhemmin kuoroa johti jonkin aikaa opettaja Urho Korkeala ja muutamia kertoja opettaja Pentti Joutsijoki.

Opintokerho toimi yhtäjaksoisesti vuodesta 1927 vuoteen 1955 eli 26 vuotta. Siinä pitkäaikaisia johtajia ja kurssilaisia olivat Aino Mäenpää (Korja), Vieno Kallio, Eero Lintula ym. Kirkkoherra Martti Kantele ja opettaja Katri Mäenpää johtivat yhdessä seurakunnan ja nuorisoseuran opintokerhoa. Tällöin oli ehkä suurin osanottajamäärä ja innostus. Myöhempinä vuosina on ollut ueita lyhyempiä erilaisia opintokerho muotoja.

Näytelmäharrastus oli suuri Siiri ja Niilo Hautasen - ansioituneiden näyttelijöiden ja johtajien - aikana. Joka vuosi oli useita näytelmiä ja vuoden 1930 tienoilla voitettiin kolme kertaa piirin kilpailuissa ensimmäinen palkinto. Myöhempinä vuosina jatkui sama tahti, ja palkintojakin tuli Br. Helmisen ja Väinö Lähteenmäen johtokausina. Kaikissa toiminnoissa painotettiin "hyvän ihmisen, kunnon kansalaisen kasvatusta" sekä ehdottoman raittiuden merkitystä.

Talo vaati jatkuvasti korjauksia ja toiminta rahaa. Milloin tehtiin peltikatto, vuorattiin, maalattiin jne, Seura toimi taloudellisten huolien alla. Kuitenkaan se ei koskaan pitänyt pelkkiä tanssi-iltamia, vaan hyvillä ohjelmilla oli pääpaino. Juhlissa oli aina ehdoton ja hyvä järjestys. Seurakunta sai käyttää taloa ilmaiseksi kaikkiin hartaus- ja juhlatilaisuuksiin, joita täällä oli runsaasti ennen seurakuntatalon valmistumista. Samoin muutkin seurat saivat toimia vähäisillä korvauksilla. Seurakunnan metsistä saatiin joskus kerätä polttopuuta. Toimintaa oli jatkuvasti ympäri vuoden, pääasiassa talvikaudella. Kaminaan tuli ja niin taas tultiin toimeen.

Vihreä seuran lippu on saatu liiton 50-v. juhlissa 1931 ja Suomen lippu presidentti Svinhufvudin kädestä maakuntajuhlilla Jyväskylässä 1935. Vuotta 1940 lähestyttäessä rauha ja hyvinvonti vallitsivat maassa. Näinä vuosina jäi kuitenkin seuran historiaan eri katsantokantojen voimakkaita ristiriitoja.

Vuosina 1938 ja 1939 vuorottelivat puheenjohtajana ja sihteerinä Siiri Hautanen ja Reino Mäenpää. Reino Mäenpää oli pienestä pojasta alkaen soittanut ja laulanut seuran tilaisuuksissa. Lokakuun 8. päivänä 1939 hän kirjoittaa seuran vuosikertomuksessa: "Tätä kokousta pitäessämme näyttää Euroopan tilanne synkältä ja sen mukana myöskin meidän itsenäinen elämä ja tulevaisuus. Toivokaamme kuitenkin, että Kaikkivaltias, joka johtaa pientenkin kansojen kohtaloita, johtaisi niin, että meidänkin maamme vapaus pysyisi entisenä. Sitä toivokaamme."  Nimen alle on myöhemmin tehty lisäys: "kaatui 10.12.-39". Hän oli yksi niistä seuran jäsenistä ja muista kotiseudun sankareista, joitten luku nousi vuosien saatossa toiselle sadalle. Siiri Hautanen kirjoittaa pöytäkirjassaan: "He kaatuivat kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta; niitten arvojen, joita täällä nuorisoseurassakin olivat oppineet pitämään arvossa."

Vanhempi väki muistaa nämä kaaosmaiset vuodet. Nuorisoseurantalo oli milloin sotilaskäytössä reserviläisten kertausharjoituspaikkana, milloin siirtoväen majoitus- ja varastokäytössä. Sankarihautajaisia oli liian usein. Kuoro lauloi jatkuvasti sankarihaudoilla ja isänmaallisissa tilaisuuksissa.  Jokainen toimi sen ajan tehtävissä, kaikki muu oli hiljennyt. Vihdoin koitti sotilaitten kotiuttamisjuhlakin.

Suojeluskunta ja lotat olivat olleet näinä vuosina pääasialliset käyttäjät talolla, ja koska nuorisoseura oli taloudellisesti vastuussa ja ainaisten huolien alla, niin yhteistä hyvää tarkoittaen, kaikkia virallisia muotoja noudattaen, mutta jotenkin koko kentän huomamatta, seurantalo myytiin suojeluskunnalle. Nuorisoseura jätti itselleen ainaisen vapaan käyttöoikeuden. Jotain kauppahintaakin oli.

Vuonna 1944 tuli aika, jolloin suojeluskunta lakkautettiin, ja nuorisoseurantalosta huomattiin käytettävän nimitystä "Valtiontalo". Nuorisoseura kulki jotenkin kodittomana. Talolla hääräsi jokainen isäntänä. Vieraat yhteisöt suunnittelivat jo omistuksen hankkimista. Tapahtuipa kerran, että eräs vieras kurssi poltti nuorisoseuran kirjaston, joka sisälsi Kalevalaa, Kiveä ym. samantapaista.

Nuorisoseura ei sammunut. Sodan jälkeen kokoontumistarve oli suuri. Nuoret kokoontuivat tupailtoihin, muun valon puuttuessa takkatulien ääreen.

Erkki Oistin nimissä oli puheenjohtajuus pari vuotta. Vuonna 1946 tuli voimakas nuorisoseuran työn herääminen. Mäkikylältä erikoisesti tulee uutta voimaa: Toini Mäenpää ja Aune Ilonen johtavat voimistelijoita, nuoria Siltasesta, Lepikosta, Matomäestä jne. Paikkakunnalla on nuorisoa, virkailijoita, karjalaisväestöä.

Vuosina 1947-1950 vuorottelevat Vieno Kallio ja Br. Helminen puheenjohtajana ja sihteerinä. Monipuolinen harrastus näytelmineen  ja muine kursseineen alkaa. Rouva Helminen hoitaa musiikkiesityksiä: laulaa ja on pianisti. Viulistejakin ym. musiikkia tulee kuvaan.

Pääasiassa puheenjohtaja Helmisen ripeäotteisuuden ansiosta opetusneuvos Yrjö Kallisen ollessa puolustusministerinä ministeriössä ymmärretään nuorisoseuran ainutlaatuinen toimintaoikeus taloonsa. Nuorisoseura saa ostaa takaisin valtiolta suojeluskunnan luovuttaman, entisen talonsa. Tapaus oli ensimmäinen laatuaan. Lieneekö muita? Talon kauppakirja on tehty 1947. Kauppahinta oli huomattava. Kaikki rahastot yhdistetään. Yksityisiä takauksia ja avustuksia käyttäen seura selviää melko pian tästäkin urakasta.

Seurassa toimi noin 40 vuotta sihteerinä, rahastonhoitajana ja muissa tehtävissä kauppias Artturi Mäkinen, jolla oli osuutensa raha-asioiden järjestelyissä. Vieno Vanamo ja Saara Kotiranta olivat sittemmin pitkäaikaisia rahastonhoitajia.

Nuorisoseuran toiminta jatkuu entisten päämäärien merkeissä. Vuonna 1950 seura saa liiton toimintakilpailun A-sarjan hopeasijan. Vuonna 1954 esimerkiksi on kirjattu 150 kokoontumista vuodessa.

Vieno Kallio on täyttänyt vuodet kaikki puuttuvat paikat: sihteerinä, puheenjohtajana, emäntänä puhuu, lausuu, laulaa ja seuraa edelleenkin työtä. Katri Mäenpää kirjasi huolella ja uskollisuudella tapaukset pöytäkirjaan lähes 20 vuotta. Siihen kuuluu selostuksia juhlista, osallistumisista liiton juhliin Turussa, Helsingissä ja muualla sekä seuran 40- ja 50-vuotishistoriikit. Edvard Kallio toimi noin 15 vuoden aikana puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja lukemattomissa muissa tehtävissä mukana huolehtimassa kaikista käytännöllisistä asioista. Pitkäaikaisia johtokunnan jäseniä on mm. Heikki Arponen. Samoin Jorma Sampolahden nimi on vuosien kuluessa erikoisesti liittynyt mukaan. Hän johtaa nuoria käytännöllisten asioitten hoidossa innostaen ja ollen mukana. Korkealan perheen nimi on usein asioitten ja ohjelmien yhteydessä.

Vuosikertomukset sisältävät niin paljon toimintaa ja nimiä, että on mahdotonta kaikkia luetella. Vanha väki yrittää siirtää vastuuta nuoremmille. Puheenjohtajaksi nimetään Väinö Vanamo ja sitten Kalevi Vähäkömi. Entisten on usein palattava paikoilleen. Vuodesta 1964 ja siitä edellen jälleen uudet tuulet: puheenjohtajana Mikko Kallio ja "puhaltajina" Kirsti Kallio, Marja-Liisa Naarala. nuoripolvi Mäenpäästä, Arposelta, Korjalta, Äikkäältä jne. Erikoisesti Eine ja Pentti Joutsijoki ovat mukana. Kunnan raittiuslautakunta järjestää nuorisoseuran kanssa nuorisokursseja neuvoja Pekka Jokisen johdolla. Kursseihin osallistuu 85 henkeä iltaisn. Lisäksi muuta yleisöä.

Parina kesänä seura osallistuu muitten seurojen, kunnan ja seurakunnan yhteisesti järjestämiin "Pihlajavesi-päiviin". On osallistuttu Suomen itsenäisyyden 50-v. juhliin Tampereella. Tanhuajat käyvät Oulussa, Helsingissä, Tampereella jne. Jäsenluku on lähellä 100 henkilöä.

Maaseudun kehityksessä tapahtuu suuria muutoksia. Pihlajavedelläkin loppuu ainoa teollisuuslaitos, Pihlajaveden Saha Oy. Rautatieasema virkailijoineen ja toimintoineen loppuu. Kouluja lakkautetaan. Nuoriso menee kouluihin ja töihin muualle. Kuntaliitos tapahtuu ja kunnan virkailijat poistuvat paikkakunnalta. Kuntalaiset kokoontuvat yhteen Pihlajavesi -nimen ympärille. Kotiseutuhenki vahvistuu. Seurakunta uudessa toimitalossaan on kokoava voima. Täällä vaeltaa kuitenkin yksinäinen nuori vailla paikkaa minne pysähtyä ikäistensä pariin.

Seuran toiminta on hieman laantunut. Kalevan nuoret käyvät kuitenkin Tampereen suurkisoissa 1971, Rovaniemen joikujaisissa 1972 jne. Puheenjohtajaksi on 1968 tullut Matti Korja ja sihteeriksi Kirsti Kallio. Nuorisoseura haluaa omalta osaltaan suoda nuorille mahdollisuuden kokoontumisiin ja toimintaan. Talolle järjestetään erilaisia tilaisuuksia, kesäkaudella kentälle pelejä ja pienessä kioskissa myyntiä. Nyt näyttävät maaseutukylät ja kokoontumistilaisuudet nousevan muotiin. Nuorisoseura aloittaa tanssitilaisuuksien pidon ensin harvemmin ja parina kesänä joka perjantai. Jotta järjestys ja hyvä meno säilyisi, tarvitaan tähänkin paljon vastuullista työtä ja suunnittelua. Tarvitaan ja saadaan paljon lisää toimivaa väkeä. Pihlajavetiset ym. ovat tavanneet ja kuulleet täällä useimmat tämän ajan tunnetuimmista esiintyjistä.

Vanha nuorisoseuraväki joutuu ehkä arvioimaan uutta tilannetta, mutta nykyhetken on toimittava tosiasioiden perusteella. Toiminta on rahoitettava itse vapaaehtoisuuden pohjalta. Korkeata, sanallista ihanteellisuutta on vähempi, enempi käytännöllistä työtä. Tietoa ja valistusta tulee joka puolelta. Nyt on koulut, kurssit ja tiedotusvälineet. Kovan työnpaineen vuoksi ihmiset kaipaavat vapauttavaa rentoutumista. Nuoriso kaipaa omaehtoista toimintaa. Se kasvaa luottamuksen ja vastuun mukana. Paikkakunta on muuttoaluetta. Muualla työssä olevat ja lomalle saapuvat haluavat tavata tuttaviaan ja ovat tulleet kädestä kiittämään, kun täällä on siihen mahdollisuus.

Ei toiminta rajoitu edellä kerrottuun. Muutamien viime vuosien vuosikertomuksista seuraavaa:

Vuosi 1975.  Puheenjohtajana edelleen Matti Korja, sihteerinä Lasse Lappi. Jäseniä 117, lisäksi vanhoja jäseniä kirjoissa 62. Kokouksia 8. Yleisötilaisuuksia 17. Maksavaa yleisöä käynyt 2750 henkilöä. Ensimmäiset Kömin Riihitanssit. Tupakka, alkoholi ja liikenne- aiheiset illat. Virransillan korjaukseen hankittu varoja. Talon katto maalattu.

Vuosi 1976. Puheenjohtaja entinen, sihteeri Seppo Vatanen. Johtokunnan jäsenet: Samuli Kallio, Eeva Kallio, Helinä Mäenpää, Timo Kaijanmäki ja Ilpo Kymäläinen. Kokouksia 9. Yleisötilaisuuksia 21. Yleisöä 3700 hlöä. Bruttotulo 72000,-, menot samaa luokkaa. Taloa kunnostettu, keittiö ja ravintolasali kunnostettu. Astiat hankittu. Painonnostovälineitä käytetty ympäri vuoden. Saarijärven suurille liittojuhlille osallistuttu. Kioskia käyttävät ympäristö ja matkustajat. Osallistuttu liiton ym. koulutustilaisuuksiin. Toiset Riihijuhlat, joissa maksanutta yleisöä 1300 hlöä. Hyvä yhteishenki ja aktiivinen jäsenjoukko. 

Vuosi 1977. Puheenjohtaja ja sihteeri entiset. Varapuheenjohtajana ja hommahenkilönä Jorma Rantakömi. Yleisötilaisuuksia 22, joista suurimpanan Rantakömin Riihijuhlat ohjelmassaan Kaustisten Purppurapelimannit, Ritva Oksanen ym. Yleisöä 1500 hlöä. Rakennettu etupäässä talkootyönä uusi kioskirakennus. Suunnittelijana ja päätekijänä Jorma Rantakömi. Talkootunteja laskettu 1000. Hirret rakennukseen saatiin lahjoituksena Talonpoikaissäätiöltä viljamakasiinin sisähinkaloista. Kioskin avajaiset, säännöllinen käyttö ja kesäinen kokoontumispaikka. Seurantaloa kunnostetaan. Säännölliset lentopalloharjoitukset ja ottelu Haapamäkeä ja Sälliä vastaan. Haapamäen VPK:n kanssa järjestetään iltamat palo- ja pelastustoiminnasta. Järjestysmieskurssit sekä nuorisoseura- ja tanhukurssit. Osallistuttu keskusseuran kokouksiin sekä maakuntajuhlaan Toivakassa ja itsenäisyyspäiväjuhlan järjestelyyn. Jäsenperheille tilataan "Nuorten sanomaa" 70 vuosikertaa sekä Keuruun ja Haapamäen nuorisotiloihin. Julkaistaan oma painettu lehti, joka jaetaan ilmaisjakeluna joka talouteen Keuruun ja Multian alueella.

Kuluvana vuonna 1978 on puheenjohtajana edelleen Matti Korja ja sihteerinä Seppo Vatanen. Varapuheenjohtaja on Timo Kaijanmäki ja muut johtokunnan jäsenet Irma Paananen, Tuomo Heinonen, Petri Heinonen, Jorma Rantakömi, Esa Ulvinen ja Samuli Kallio. "Kalevan nuoret" johtajanaan Eeva Kallio osallistuvat Pispalan sottiisiin. Maakuntajuhlat ovat Petäjävedellä. Keväällä ilmestyi jälleen oma lehti, joka rahoitettiin ilmoitustuloilla ja jaettiin joka talouteen. Kesän perjantai-illat ovat jatkuneet samaan tapaan sekä toiminta kentällä ja kioskilla vilkkaana. Kioski toimii täysin liiketaloudellisin perustein ja sen tuloilla rahoitetaan muuta toimintaa. "Kesäpihlajaan" poikkeaa moni kesäiltoina. Suurin voimainponnistus on jälleen Kömin Riihitanssit, jolle paremmin sopisi nimeksi paikkakunnan kesäjuhla tms. Väkimäärä edelleen lisääntyy. Ohjelmaan on paneuduttu. Tänä kesänä oli mm. käsityönäyttely, Pihlajaveden valokuvat pyörivät, Keuruun kansansoittajat, Jukka Häyrystä, Songeloa jne. Kaikkialla soi. Jokaiselle jotain kuultavaa ja nähtävää.

On aiheellista ehkä kertoa, miten uskomattoman talkootyömäärän väki on tehnyt saadakseen maalaistalon navetat, riihet ym. juhlakuntoon kauniina ja koristettuna vastaanottamaan näinkin suurta väkimäärää. Kesäillassa vaeltaa suuri ihmismäärä hiljaa, siististi. Ei voi kuin lakkiaan nostaa järjestelyille, joissa jokainen seuran toimihenkilö on mukana järjestysmiehenä ym. Apuna armeijan poikia, paloauto, sairaanhoitomahdollisuuksia ym. Mikäli vieraan joukon lisääntyessä ilmenee jotain kielteistäkin, ei siitä voida järjestäjiä tai paikkakuntaa syyttää. Syyt ovat syvemmällä. Ei mikään toiminta voi pysähtyä. Nykyisten toimihenkilöitten on vain toimittva vaikeammassa ja vaativammassa kentässä kuin aikaisemmin. Saamme olla kiitollisia, että meillä on täällä vastuullinen joukko, joka kasvattaa omaa ja vierastakin esim. oikeaan juhlakäyttäytymiseen.

Historiikin ulkopuolelle on jäänyt Pihlajaveden Nuorisoseuran Urheilijat, jotka toimivat kauan alaosastona, ja joilla on nimissään paljonkin toimintaa ja tuloksia

Se, mitä liikuttuneena seuraamme itsenäisyyspäivästä toiseen, on nuorten perinteellinen soihtukulkue sankarihaudalle. Moni nuori on kauempaakin tullut sinä iltana kotiseudulle mukaan. Tämä on vaikuttavampaa kuin moni puhe.

Tässä kaikessa menossa ja touhussa on hyvä, että nuoret toimivat ja kasvavat omassa ympäristössään. Tämä lisää kotiseututunnetta ja viihtymystä. Ei paikkakunnan suuruus ole yksin määrä, vaan henki ja pyrkimys. Nuorisoseura on ainoita seuroja ja yhtymiä toimien puhtaasti Pihlajaveden omilla ehdoilla. Sellaisena se tulee säilyttääkin, ja kunakin aikana löydettävä sille ajalle sopiva työmuoto. Se on menneinä aikoina ollut eräänlainen kansalaisopisto.Siinä mukana olevilla on tulevaisuudessakin suuri vastuu paikkakunnan valoisan ilmeen hoitamisessa. Pihlajavedellä on monen muun seuran ja harrastuksen kanssa nuorisoseura kuin elämänmuoto, jossa jo kolmas ja jossain tapauksessa neljäskin polvi taapertelee samoissa askelissa. Vanhoja veteraaneja näkyy kaukaakin saapuneen vuosijuhlille (mm. Eero Rantakömi, Otto Kortemäki, Br. Helminen)

"Entinen maali vielä, uudet vain kulkijat tiellä."

Aino Korja (esitettäessä 1978 jossain määrin lyhennetty)

ns-tilasto

ns-tilasto2

Aino Korjan historiikit -alkusivu

Pihlajaveden Ns. historiaa Pihlajaveden nuorisoseuran www-sivut

Eenok Lahden kuvia

Kuvia Saara Tuliniemen kokoelmista


Nuorisoseuran johtoryhmä 
Vas, 1. Väinö Suominen, 2. Olga Pakkala, 3. Rikhard Rantakömi, 4. Hanna Leppälä 5. ? 6. Adiel Leppälä 7. ?
Pihlajaveden Ns. 100 vuotta vuonna 2008


Porukkaa Nuorisoseuran talon rapuilla
vas. 1, Väinö Suominen 2. Hilma Nevala? 3. ? 4. Rikhard Rantakömi 5. Hanna Leppälä 6. ? 7. Tyyne Autio
8. ? 9. ? 10. ? 11. ? 12. ? 13. Lempi Mantere o.s. Rantakömi 14. Olga Pakkala

Tietoa nuoisoseurasta

Viimeksi päivitetty 27.07.2010 05:55