Narrow screen resolution Wide screen resolution Auto adjust screen size Increase font size Decrease font size Default font size

Pihlajaveden ala-aste, Keuruun kaupunki

Mainospalkki
Etusivu Kuvagalleriat Kylän historiaa Pihlajaveden Nuorisoseuran vuosikertomusteemoja, Aino Korja
Pihlajaveden Nuorisoseuran vuosikertomusteemoja, Aino Korja PDF Tulosta Sähköposti
22.05.2010 07:13
pnassa

Pihlajaveden Nuorisoseuran vuosikertomusteemoja..
Aino Korjan historiikki

Aino Korjan historiikit -alkusivu

Pihlajaveden Nuorisoseura 100 vuotta 2008

Olga Pakkala:
1927
Suurin toivein ja innostunein mielin, joskin jo velkataakan painamina lähdimme viime vuosikokouksen jälkeen nyt päättynyttä työvuotta alkamaan. Luulimme, että olimme jo jotain oppineet edellisten vuosien murheellisista kokemuksista, ja että myös jotain olisimme voineet unohtaa... Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt me sen tiedämme... vain muutamia kuivia numeroita... Nuoret ovat samoja. Nuoriso on sama ihanteellinen, elämänhaluinen, herkkä innostumaan...

1928-29
Ohjelmallisia onnistuneita iltamia on ollut 7. Juhla- ja iltaohjelmia on koetettu huolitella mahdollisimman hyvin, kun niitten puitteisiin nuorisoseuran henkinen harrastus pakostakin supistuu...

1930
Nuorisoseuratyö ja ohjelmisto on nykyisin siksi runsas ja laajakantoinen, että parhaimmillakaan nuorisoseuravoimilla varustettu seura ei voi niitä kaikkia käytännössä toteuttaa. Meidän nuorisoseuramme työsaavutuksia ehkäisee hyvin paljon pitäjämme harva asutus ja hajanaisuus, sillä seuramme käsittää koko pitäjän alueen ollen siinä jäseniä joka puolelta... Kulunut vuosi seuran jäsenten kesken on ollut ehjä ja kokonainen. Kaikissa toimissa on vallinnut ehjä ja rauhallinen sopu ja täydellinen yhteisymmärrys, ja sehän jo merkitsee paljon tänä särkyneisyyden aikakautena. Henkistä työtä on koetettu entistä enempi soveltaa seuran toimintaan, joskin tämä nykyinen aineellisuuden aika sen miltei painollaan tahtoo lamauttaa ja kuolettaa.

1931
Kulunut vuosi nuorisoseuratyössä on ollut varsin sisältörikas ja merkityksellinen nuorisomme oikeaan suuntaan. Kaiken siellä suoritetun työn ytimenä on ollut hyvän ihmisen ja kunnon kansalaisen kasvatus. Tämä nykyinen aika tuntuu kuin se erikoisesti vaatisi meidän siveellisen minämme parantamista tullaksemme hyviksi ihmisiksi. Pääsköön keskuudessamme jälleen täyteen nuo yksinkertaiset hyvät hyveet: taloudellisuus, rehellisyys ja uskollisuus, vanhempien kunnioitus ja keskinäinen luottamus... Toivomme, että alkava vuosi nuorisoseuran elämässä voisi tämän työn alalla osoittaa samanlaista, sekä sisäistä voimistumista, kuin mitä kulunut vuosi niin runsaasti on meille osoittanut.

1932
Seuramme henkisenä, sisäisenä kasvattavana toimintamuotona on ollut opintokerhotyöt, nuorisoseuramerkkiharjoitukset ja niiden yhteydessä puhe- , lausunta- ja esiintymisharjoituksia sekä tanhu- ja leikkiesityksiä ja vielä keskeisempänä on ehkä ollut laulu- ja kuoroharjoitukset... Nuorisoseuran tarkoituksena on herättää ja vireillä pitää nuorisossa isänmaallisen hengen elähdyttämää kristillissiveellisen elämänkatsomuksen sopusointuista harrastusta kansalaissivistykseen ja itsekasvatukseen...

Laura Lintula:
1933
...ajatuksia itsekasvatuksesta: Ilman omaa toimintaa emme opi tietämään kaikkea mitä Kristus on meille käskenyt. Ilman omaa pyrkimystämme emme kykene kilvoittelemaan uskon jaloa kilvoitusta. Ilman hyvää tahtoa emme milloinkaan opi tuntemaan omaa heikkoutamme ja syntisyyttämme ja turvaamaan armoon. Rehelliseen itsekasvatustyöhön, oli se nuorisoseuratyön pohjalla tahi muulla vielä kristillisemmällä pohjalla, voi sovittaa juuri edellä mainitut asiat... oppii tuntemaan oman pienuutensa ja etsii voimaa ylhäältä...

Olga Pakkala:
1934
Se määränpää, jota vuosi sitten seuramme lähti tavoittamaan, on nyt ajassa saavutettu. Onko sitten tavoitettu seuran toiminnassa ne saavutukset, joita oli suunniteltu, on asia erikseen. Tahto on kuitenkin meillä hyvä täyttää määrätyt tehtävät... Jotain on täytynyt tinkiäkin... Marraskuussa tuli seuramme toimineeksi 25 v. vapaan valistustyön vainiolla. Paljon on seura tänä pitkänä aikana tehnyt paikkakunnan nuorison hyväksi...

1935
On käsitettävä velvollisuutensa Jumalaa, kotia ja uskontoa kohtaan.

1936
...keskittyneet talokysymyksen ympärille ollen osaltaan varsin murheellisen sekavia vailla yhteisymmärrystä, vaiketuttaneet tuloksellista työtä ja lamauttavasti mieliin...

1937
...monta mieluista palasta hukkunut niihin pilviin, joiden synkkä, raskas painostus läpi vuoden on niin paljon hyvää ja kaunista alleen haudannut ja tukahduttanut...

Siiri Hautanen:
1938
...toi taas kuin keväisen tuulahduksen vieraamme agronomi Eevi Solanteen vierailu. Saatiin taas uutta rohkeutta ja uskoa hyvän ja oikean lopulliseen voittoon...meillä on seuraamme kohtaan myöskin velvollisuuksia, mutta jos ne hyvin täytämme, voimme saada suuria aikaan.

Reino Mäenpää (kaatui 10.12.-39):
1939 (8.10.)
Tätä vuosikokousta pitäessämme näyttää Euroopan poliittinen tilanne synkältä ja sen muassa myöskin meidän itsenäinen elämä ja tulevaisuus. Toivokaamme kuitenkin, että Kaikkivaltias, joka johtaa pientenkin kansojen kohtaloita, johtaisi asiat niin, että meidänkin maamme vapaus, sekä  yksilön samoin kuin meidän valistusjärjestöjenkin elämä pysyisi entisenä, sitä toivokaamme...

Siiri Hautanen:
1940
Kuten tiedämme, on kulunut vuosi nuorisoseurallemme ollut surun vuosi. Keskuudestamme on poissa kuusi nuorta ja toimintatarmoista nuorukaista. On lohdullista tietää, että he lähtivät suurta tehtäväänsä täyttämään täysin tietoisina tehtävänsä velvoituksista, sen suuruudesta ja vaaroistakin. He kaatuivat kodin, isänmaan ja uskonnon puolesta, juuri niiden asioiden puolesta, joita he täällä nuorisoseurassakin olivat oppineet pitämään kallisarvoisina. Kiitos heille siitä, että me saamme vielä elää vapaassa isänmaassa. Säilyköön heidän muistonsa meille kuin yhteisenä perintönä ja velvoituksena säilyttämään tämä maa perintönä yhtä suurena ja jakamattomana tuleville sukupolville niin, että siinä todella olisi lastenlapsillekin laulujen aihe. Suokoon Jumala suuressa armossaan, että voisimme rauhassa tätä perintöä vaalia. ...talven kokemukset eivät menneet jättämättä jälkiä vanhempiin ihmisiin henkisestikin. Nuoret sen sijaan ovat mukautuvaisempia, he ikään kuin kasvavat uudestaan henkisestikin. Heidän velvollisuutensa on aina katsoa eteenpäin uutta tulevaisuutta kohden, jos me vanhat pysähdymmekin joskus tuijottamaan menneisyyteen. Siis nuoret, tulevaisuus on teidän. Katse eteenpäin.

Vieno Kallio:
1941
Jo nyt kesken työvuotta on taasen kutsuttu miehet tuota idän julmaa raakalaista vastaan taistelemaan ja moni nuorisoseuralainenkin on saanut antaa elämänsä ja voimansa isänmaalle... Vaikka menetykset ovatkin raskaat, niin kuitenkin saamme elää suurta aikaa nyt, kun asein luodaan Suur-Suomea. Osatkaamme myöskin olla tämän ajan kelpo kansalaisia. Kun tämä paha aika on ohi, niin alkaa sellainen aika uusissa oloissa, joka rauhan palattua kykenisi osaltaan antamaan sitä valoa ja lämpöä ja työmuotoja, jota sodassa uupuneet ihmissielut kaipaavat...

1942
Kulunut työvuosi on ollut hiljainen seuramme toiminnassa. Syyt ovat monet. Sodan ankarat koettelemukset ovat painaneet ja lyöneet leimansa myös seuramme työhön. Samojen henkilöiden harteilla on ehkä liikaakin huollettavaa. Kesän maatalouskamppailu on vienyt ajan niin, ettei ole jäänyt henkisille harrastuksille aikaa. Mutta onhan seuramme ollut mukana yhteisissä harrastuksissa... Olemme koettaneet säilyttää paikkakunnallamme pientä nuorisoseuratyön kipinää, johon suurten tuulten puhaltaessa taas voipi syttyä suuret tulet...

1943
Voi todeta, että toiminta on ollut runsaampaa edellisiin sotavuosiin verrattuna. Varsinkin talvipuolella oli paljon työmuotoja ja toimintaa ja harrastusta aatteellisten asioiden ympärillä... Kerho on kokoontunut ulkonaisesta pimeydestä huolimatta milloin minnekin ystävälliseen nuorisoseuralaiskotiin, iloisen takkatulen loisteeseen oppimaan ja saadakseen sitä sisäistä valoa, joka kannustaisi kestämään vaikeiden aikojen yli... Toivomuksemme on, että nuorisoseuratyön harrastus taas viriäisi parempien aikojen tullen.

1944
Ei vuosikertomusta. Sodan jälkeiset sekavat olot. Paine kaikella muulla alueella. Nuorisoseurantalo valtiontalona, jota jokainen muu seura ja yhtye käytti vapaasti. Suojeluskunta ja Lotta-Svärd-yhdistys lakkautettu.

1945
Johtokunnan pöytäkirjasta: Järjestetään Kalevalan päivänä oikein vanhanajan hyvät nuorisoseurajuhlat, jotka olisivat kuin esimerkkinä seudullamme, sillä juhlien ja juhlayleisönkin kunto on laskemassa...

1946
Kun pysähtyy miettimään ja yhteen kokoamaan eri työmuotojen saavutuksia, niin voipi ilolla todeta, että nuorisoseuratyö on taasen nopein askelin elpymässä meilläkin... Onnellisia olimme me, jotka saimme olla mukana suurjuhlilla (Helsingin suvipäivät), sillä harvoin on ihmiselämässä tilaisuus nähdä niin paljon kaunista ja samalla kokea niin aitoa juhlamieltä... Nyt siirrämme nuorisoseuratyövuotemme ihanan kesän valoisten muistojen joukkoon. ...iltojen pimetessä aletaan siis nuorisoseurassa kutsua nuoria hyvien harrastusten ympärille. Tuon vihreän lippumme alle...se kertoo terveestä elinvoimaisesta nuoruudesta, jolla pyrkimys hyvän ihmisen aatteen toteuttamiseen... Saakoot nuoret harrastaa hyviä asioita, ettei kenenkään tarvitse harrastusten puutteessa hukkaan kulua. 

1947
On ensinnä mainittava se suuri lauluinnostus, joka alkoi kohta vuoden alussa op. Vuorelan tahtipuikon käsissä nuorisoseuran sekakuoron alettua toimintansa jonkun aikaa kestäneen tauon jälkeen. Kaikki vanhat jäsenet ovat olleet innolla mukana ja uusiakin on saatu. Toisena työmuotona on ollut opintokerhotyö. (Oli ollut paljon kokouksia, juhlia, edustuksia, kilpailuja, kurssitoimintaa...) Se keväinen Jyväskylän matka oli tuottanut paljon puuhaa niin laulukuorolle kuin tanhujoukollekin, mutta varmasti ne "suvipäivät" palkitsivat suuremmatkin vaivannäöt...

1948
Toiveemme on täyttynyt 100 prosenttisesti. ...kuva siitä, miten ripeällä toiminnalla voidaan asiat vajaassa vuodessa saada loistavaan kuntoon. Nyt olemme jälleen isäntänä velattomassa, kauniissa talossamme. (Talo oli ostettu puolustusministeriöltä takaisin. Puheenjohtajana Br. Helminen.)
Olga Pakkala on poissa. Hänessä menetti seuramme perustajansa, tukijansa ja ennen kaikkea hänet, joka kaikista eniten rakasti tätä seuraa ja sen nuorisoa ja ymmärsi heitä. Hän oli hyvä ihminen, suuri persoonallisuus, joka ylitti tavalliset mitat.
Seuramme on ensimmäisen kerran olemassaolonsa aikana vapaa suuremmista taloudellisista huolista. ...nyt on yhä suuremmissa määrissä tilaisuus ryhtyä varsinaiseen nuorisoseuratyöhön ja syventää sitä...

Katri Mäenpää:
1949
Viime syksynä oli Nuorisoseura juuri päättänyt 40 v. juhlansa. Sen kukkaset olivat korjatut pois. Kauniit muistot jäivät lämmittämään mieltä. Takana oli työntäysi ja saavutuksista rikas vuosi. Toimintakilpailussa Pihlajaveden Ns. sai toisen sijan pisteillä 58 (korkein 60). Nyt oli edessä uusi taival... Erikoisesti nuorten joukko on ollut kaunis ja ilo silmälle. Seuramme riveissä on monet kauniit, hyvät kasvot ja harmaantuneet päät rinnan pystypäisen iloisen nuoren ihmisen kanssa. Ikäero voi olla 55 vuotta. Niin pitää ollakin. Kaiken hyvän toivotuksin saattelen tämän rakkaan seuran uuteen työvuoteen.

1950
Jälleen piirin toimintakilpailussa seuramme on saanut hopeaa. Itsenäisyyspäivänä oli jumalanpalvelus kirkossa (6.12.-49). Sankarien muistomerkin paljastusjuhla sankarihaudalla ja juhla nuorisoseurantalolla... nuorisoseuran sekakuoro lauloi tilaisuuksissa ja täydestä sydämestä, paremmin kuin koskaan ennen. Tällä talolla oli vaalittu arvokasta hengenviljelyä monilla aloilla. Nuorisoseura on kouluttanut väkeä, joitten työ koituu muittenkin seurojen hyväksi... Kukin on koettanut omalta osaltaan tuoda kortensa kekoon. Toisen työ täydentää toista. Nuorisoseuratyö on tuonut sisältöä yksityisten ihmisten elämään. Se on kehittänyt ja nostanut koko paikkakuntaa. Loistakoon täältä valo iltojen taasen pimetessä.

Olavi Sipponen kirjoittaa toimintakilpailujen päätteeksi: Tietysti ensi kädessä ovat vastuussa seurojen johdot ja heidän voimastaan ja toimintatarmostaan riippuu maakuntamme syrjäkylien sivistyksen sekä osaksi nykyinen ja ennen kaikkea tuleva syvyys ja laajuus. Vapaaehtoinen kansansivistystyö, erikoisesti nuorisoseuratyörintamalla on vaatinut monen miehen ja naisen pitkän työpäivän ennen meitä, mutta nyt niitä työpäiviä vasta vaaditaan kaksin verroin enemmän.

Siiri Hautanen kirjoittaa samaan aikaan: Kuinka usein siellä väheksyimmekään omia pieniä sivistysrientojamme. Oletimme, että siellä jossain suuremmissa väestökeskuksissa olisi seuratoimintakin suurempaa sekä taiteellisempaa. Miten toisin onkaan asiat. Täällä koulujen ja taidelaitosten läheisyydessä on vain pieni osa nuorisosta, joka harrastaa ns. sivistysrientoja, ellei niiksi lueta tanssia ja elokuvia. Ne näyttävät olevan ainoat harrastukset... Älkää väheksykö aikaansaannoksianne siellä. Älkää lannistuko. Olette sittenkin hyvällä puolella, hyvällä asialla...

1951
Kurssien pitäjät joutuivat aloittamaan työn juuri sellaisen nuorison parissa, joka erikoisesti tarvitsee hiomista ja treenausta. Vähän varttuneempi ja taidokkaampi nuoriso, jota edellisenä vuotena mielellämme katselimme, on astunut jo elämän leikkiin. Työt ja velvollisuudet sitovat, ettei ole enää aikaa leikkiä täällä kuten aikaisempina vuosina. Sangen monta kertaa on lähdetty nuorisoseurantalolle vuoden aikana. Paikkakunnalla toimivat myös kaikki muut seurat. Lisäksi kaikilla omat leipä- ja perhehuolensa. Väkeä on vähän. Maatalousväkeä sitovat työt, karja, lapset ja vanhukset. Siitä ei aina päästä irti. Kun on 200 kertaa vuoden kuluessa lähdetty nuorisoseuran asialle ja lisäksi hoidettu omat työt ja muut harrastukset, osoittaa se, että pihlajavetiset ovat sittenkin yritteliästä ja vireätä väkeä. Kaikki kunnia ja kiitos niille toimihenkilöille, jotka ovat saaneet tämän väen liikkeelle ja joilla on perillä ollut aina jotain annettavaa yhteiseksi valistukseksi ja rakennukseksi.

1952
Sotien jälkeinen aika oli nuorisoseuratyön kulta-aikaa. Täällä oli kaikki Ns:n työmuodot toiminnassa, joten siihen kukoistukseen tuskin päästään. Vaatimukset olivat suuret, sillä tuloksiin ei oltu koskaan tyytyväisiä. Ennustan, että joskus on pakko tyytyä hiljaiseloon. Pihlajaveden Ns:n on pidettävä kiinni periaatteesta: Valitkaa johtokunta ja luottamushenkilöt niin, että nuorisoseurantalo pysyy sen oikean omistajan, Ns:n, käsissä. Vaalikaa edelleenkin nuorisoseuraa siinä vakavassa hengessä, mikä sillä on ollut yli neljä vuosikymmentä. Ne jazzin tahdit ja kulkusen kilinät eivät kuulu tähän taloon... Nuorisoseuran pitäisi saada uutta verta varovasti ja pikkuhiljaa. Se pitää vanhat ystävänsä, mutta ottaa uutta...
(14/9-52 jolloin oli kesä, kukkia, kaipausta ja valkea arkku... Siiri Hautanen oli siirtynyt ajasta iäisyyteen... Hänen henkensä pyrki kauniiseen, ylöspäin, kohti kirkkautta...kiitollisin mielin muistamme...)

1953
Yhä edelleenkin vuosikymmenien tuulissa tuiverrettu Pihlajaveden vanha nuorisoseuralaiskaarti harvennein rivein on astunut kuin Suomen armeija Edefeltin Porilaisten marssissa... Vanhoista Sisto on auktoriteetillaan ja varoillaan yksi kannattava pilari nuorisoseurassa. Viivi Mäkinen vielä vähän ennen "matkaansa" tottuneesti kahvipannun sangassa kylmän ravintolapöydän ääressä. 43 vuotta Artturi Mäkinen nuorisoseuran riveissä toiminut ja rahastonhoitajan vaativassa tehtävässä. Vanha Reunanen, joka ei itsekään muista, kuinka kauan on esimiehenä toiminut, hyväntahtoisesti hymyillen ja nitroilla sydäntään vahvistaen astelee vielä tuttua polkua talolle. Vieno Kallio on 28 vuotta johtokunnassa. On kuin hänen koko elämänsä olisi palvelua käsin, suin ja sydämin. Vedän luuni kasaan ja teen kunniaa Br. Helmisen nimen eteen - talo seisoo vankkumatta perustuksillaan, lattia kiiltää peilin sileänä ja yleisöllä on hauskaa. Kaikelle toiminnalle tuo sen hienon silauksen ja hyödyllistä hengen ja silmän ravintoa rouva Helmisen kulttuuripersoonallisuus. Hänellä on puhuvat kädet, jotka sävelin tuovat esiin, mitä on kaunista kaikkeudessa... Kaikista ensimmäiseksi ja viimeiseksi täällä on astellut Edvard Kallio huoltaessaan, että täällä on lämmintä, viihtyisyyttä, ovet auki ja kiinni. Hyvä järjestys. Ajatella sitä työn ja ajan määrää. Nyt on päättynyt eräs kulttuurikausi Pihlajaveden Nuorisoseuran historiassa. Suuria johtajia ei tehdä, ne syntyvät. Iida Vuorela on siirtynyt vanhuuden lepoon. Nyt ei täällä enää heläjä se kannel. Kuorokausi kesti yli 20 v. Kuorolaiset kaipaavat vanhaa hyvää aikaa kuin muinoin israelilaiset Salomonin temppeiä. Ja tämä toteamus olkoon se pakkasen jäädyttämä tulppaani, jonka ojennan tämän asian muistoksi... Kiittäen saavutuksista ja kaikkea hyvää toivoen päätän pakinani siihen onnelliseen toteamukseen: vielä on vastuuntuntoisia henkilöitä, jotka vapaaehtoisesti korvausta saamatta, kukin omalla leiviskällään kannattavat tämän seudun hengen viljelystä, rakkaan kotiseudun ja koko kansan hyväksi.

1954
Nyt vuoden loppupuolella voimme mainita, että nuorisoseuran ja seurakunnan yhteinen opintokerho on kokoontunut kymmenen kertaa rovasti Kanteleen johdolla. Se on kiinteästi ja lukuisasti pysynyt koossa. Oppiaineina on ollut Karilas: Korkea elämänkaari... oli esimiesten merkkien jako. Siinä merkeissä lehvä ylittää hopeisen nuorisoseuramerkin. Se muistuttaa aina tehdyistä ja tekemättömistä töistä. Ns:n merkeissä on kokoonnuttu 100 kertaa... Seuraaviksi tulevat keskusseuran vuosikokous, oman seuran mahdolliset juhlapuuhat ja kesällä miehissä ja naisissa Helsingin suvijuhlille... Eikä missään ole sen parempaa paikkaa kuin on Pihlajavesi ja ei missään ole niin hyvää nuorisoseuraa kuin on kaikista puutteistaan huolimatta Pihlajaveden Nuorisoseura.

1955
Nuorisoseuratyö on tullut entistä vaativammaksi ja monisäikeisemmäksi. Kun tarkastelee uutta vuosikertomuslomaketta, on se aivan ylivoimainen. Vaatimukset ovat niin suuret. Vaikka olisi päätoiminen toiminnanohjaajakin rynnistämässä, saisikohan vaatimukset täytetyksi, saatika moniin velvollisuuksiin sidotut maallikot. En ole hengessäni sovinnossa keskusseuran tavoitteitten kanssa... Niin kuin näemme, se Nuorisoseura vaatii aikamme, täyttää elämämme, tahdommepa sitä tai emme. Se on rakas lapsi ja ystävä, jota on hoidettava ja tuettava, emme siitä eroon pääse. Se vie vuoden kerrallaan ja siitä koostuu vuosikymmeniä...

1956
Koska nyt päättyi nuorisoseuraliikkeen 75-juhlavuosi ja mekin olemmen juhlissa mukana olleet, kääntyvät ajatukset liikkeen kehitykseen. (Selostus liikkeen historiasta) Tämä talo olisi saatava niin kuntoon kuin voimia riittää ensi kesän aikana. Sen jälkeen tulisi puhaltaa henkeä toimintaan kaikkine hyvine harrastuksineen...

1957
Suomen nuorisoseuraliike täytti 75 v. Sillä on nyt 22 keskusseuraa, 1372 paikallisseuraa, jäseniä 80652... Teemme kunniaa niille, jotka juhannuksena 1881 ensi kertaa alkoivat opastaa nuorisoamme omatoimiseen henkiseen voimisteluun... Aito kansallinen ja omaperäinen sivistysjärjestö on edelleen nykyajan nuorisolle elävä ja antoisa. Uran uurtajat ovat valmistaneet sadoille tuhansille kansamme nuorille mahdollisuuden elää rikkaampi ja kauniimpi nuoruus kuin ilman heidän työtään olisi ollut mahdollisuus. Tahdomme tehdä työtä ihmisen ihanteen ja vapaan, itsenäisen Suomen puolesta...

1958
Pihlajaveden nuorisoseuran 50-juhlavuosi. Alkuvuosien nuorisoseuraliikkeen nopeaan leviämiseen vaikutti erikoisesti kaksi yhteiskunnallista tekijää: maaseutukauppias ja kansakoulunopettaja. Meillä voisi vielä lisätä rautatieläiset. He tunsivat tehtäväkseen tuoda ympäristöönsä myös valistuksen henkeä ja uusia aatteita. Vuosisadan vaihteessa syntyivät ensimmäiset kansanopistot. Opiston käyneet muodostivat palattuaan nuorisoseurojen rohkean kärkijoukon. Niin aikaiseen kuin 1908 Pihlajaveden Nuorisoseura liittyi nuorisoseurojen kunniakkaaseen ketjuun. Nuorisoseurat ovat kasvattaneet kaksi, parhaassa tapauksessa kolmekin sukupolvea valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Tällä pohjalla on toiminut Pihlajaveden Nuorisoseura 50 vuoden ajan. Siihen mahtuu työtä ja toimintaa. Seura ei mitenkään voi palkita työntekijöitään. Se lähettää vain kunnioittavat ja kiitolliset ajatukset jokaiselle.

1959
Jäljennös nuorisoseuran jäsenen kymmenestä käskystä... Alunperin nuorisoseurat on tarkoitettu 16-23-vuotiaille nuorille ja ohjeet on laadittu etupäässä heille, mutta me varttuneempikin nuoriso tarvitsemme noita ohjeita ja Nuorisoseura tarvitsee myös meitä ainakin taloudellisia taakkoja kantamaan... Altista ja vireätä nuorisoseuramieltä. Kiitos kuluneesta.

1960
Kulunut toimintavuosi on tavallinen arkinen työvuosi. Esimies, sihteeri, ei tämä meistä enää parane. Nyt tämä pari jättää paikkansa nuoremmille. Amen. Kaunista tilastoa...nuorisoseuran vihreät värit haalistuvat näitten urheilijoiden tanssien takia...

1961
Nuorisoseuraveteraani Artturi Mäkisen ajallinen elämä oli sammunut. Nuorisoseuratalon ympäristö hiljeni muistoa kunnioittamaan, ei ollut mitään nuorisoseurapäivän iltamaa.
Kaikista epäilyistä huolimatta P:n nuorisoseuran syystempaus onnistui yli odotusten... Tällä tilaisuudella Nuorisoseura vakuuttavalla tavalla muistutti olemassaolostaan.

1962
Kuluvan vuoden tileistä näkyy, että vuoden talous on ollut tappiollinen. Näkisin ainoaksi toiminnan kohteeksi: Velka pois-kampanjan. Keskusseura lähettänyt niukasti viestejä (molemmissa nimetty uusia toimitsijoita).

1963
Ilahduttavana on todettava, että paikkakunnalla on kasvamassa nuorisoa, jota vielä sitoo koulutyö, mutta ensimmäiset ovat yltäneet nuorisoseuraikään saakka. Tämä nuoriso nykäisi ensimmäiset markat tempauksillaan, joten tilinpäätös on taasen voiton puolella. Johtokunnassa olemme saaneet nähdä kauan aikaa samoja tuttuja kasvoja. Nämä ovat seisoneet paikoillaan ja ottaneet vastuun asioista, Jos olemme merkinneet nuorempia nimiä, ei niitä ole täällä nähty tai ovat väistyneet paikkakunnaltakin.

1964
Vuosikertomusteemaa ei ole. Pekka Jokisen merkintä pöytäkirjaan kurssien päätteeksi:
Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.
On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.
Tiet voivat kauas loitota - jää muistot sydämiin.
- Vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.

koonnut Aino Korja

Aino Korjan historiikit -alkusivu

Pihlajaveden Nuorisoseura 100 vuotta 2008

Pihlajaveden Ns. historiaa Pihlajaveden nuorisoseuran www-sivut

Viimeksi päivitetty 19.07.2010 04:51