Narrow screen resolution Wide screen resolution Auto adjust screen size Increase font size Decrease font size Default font size

Pihlajaveden ala-aste, Keuruun kaupunki

Mainospalkki
Etusivu Kuvagalleriat Kylän historiaa Maatalousnaiset 25 vuotta 1958, Aino Korja
Maatalousnaiset 25 vuotta 1958, Aino Korja PDF Tulosta Sähköposti
22.05.2010 09:18
maatalnaiset

Historiikki Pihlajaveden Maatalousnaisten (1933-1958) 25-vuotisjuhliin
Aino Korjan historiikki 1958

Aino Korjan historiikit -alkusivu

Selailemalla pöytäkirjoja luomme lyhyen katsauksen juhlivan Pihlajaveden Maatalousnaisosaston 25 vuoden taipaleelle. Ehkäpä kuvailemme aikaa vielä kauemmaksi taaksepäin, sillä maatalousnaisten toiminta ei suinkaan rajoitu vain 25 vuoden ajalle. Se alkaa jo silloin, kun joku isoäitimme on miehensä rinnalla kaskimaata raivannut, vihtaköydellä kotinsa hirsiä rakennuksen salvoille vetänyt tai ahkerin sormin pellavaa ja sarankudetta kehrännyt rinnan lapsen kehdon liekuttelun.

Järjestäytynyt yhteistoiminta on alkanut vasta myöhemmin. Siinä vuoden 1910 molemmin puolin on syntynsä saaneet monet niin aatteelliset kuin taloudellisetkin seuratoiminnat. Samoin vuosien 1917-18 vaikeina aikoina ovat ihmiset tunteneet yhteenkuuluvaisuuden tarvetta. Kohta 50 vuotta ovat Pihlajaveden naiset olleet mukana maatalousyhdistysharrastuksissa. Siitä ensimmäiset 20 vuotta yhdessä maamiesseuran kanssa.

Jo lapsena on jäänyt muistooni maamiesseuran kesäjuhlat, joissa silloin toimivat Sompin, Kaakkomäen, Vähäkömin, Leppälän ym. nuoret. Sitä ennen olin kuullut isäni kertovan nuoruutensa aatteellisista riennoista ja innostuksista. Niihin kuuluivat maataloudellinen herätys, kansallinen herätys, asutustoiminta, raittiustyö jne. Näiden keskeisenä paikkana oli aina puhuttu Leppälän taloa ja Leppälän nuoria. Erikoisesti mukana olivat Hanna ja Hulda-tyttäret. Näille aatteille on Hanna Leppälä aina pysynyt uskollisena.

Lapsena ollessani olivat kirkolliset pyhät ensi sijalla. Eräs juhlapäivä oli aina maamiesseuran lauantainen kesäjuhla. Myöhemmin, kun Suomen lippu tuli yleiseksi, nostettiin taloissa lippu salkoon sinä päivänä. Kova kiire oli emännillä sinä aamuna saada mukaan kilpailuihin tuoreet juustot, voit, leivonnaiset ym.

Muistan vanhempieni eräänä iltayönä tulleen kotiin maamiesseuran tilaisuudesta ja kertoneen, että siellä oli perustettu erillinen naisosasto. Pöytäkirjaan on Hanna Leppälän varmalla käsialalla kirjoitettu: "Naisosasto on syntynyt erikoistuakseen omiin emäntiä kiinnostaviin tehtäviin ja kysymyksiin."

Iina Jartti oli ensimmäinen puheenjohtaja. Hän oli erikoisesti kodin tehtäviin antautunut ihminen. Muistamme hänen suoran, vaatimattoman olemuksensa Matomäen tuvan pöydän takana vuosikokousta pitämässä. Koska hänen aikansa oli rajoitettu, ja hän oli julkisuutta karttava, sai hän pyynnöstään eron puheenjohtajan tehtävästä.

Hanna Leppälä siirrettiin sihteerin tehtävästä puheenjohtajaksi 1934 ja toimi siinä vuoteen 1953. Hanna Leppälälle on aina ollut kotiseutu, sen kehitys ja hyvinvointi elämänkeskeinen harrastus. Pitäjä tunsi hänet pitojen ja juhlien järjestäjänä, kasvitarhojen ja kukkien huoltajana, käsityöihmisenä - siis todellinen maatalousnainen. Monitaitoisena, hyväntuulisena henkilönä on hän eleettömästi hoitanut niin puheenjohtajan tehtävät kuin muutkin käytännölliset työt. Maatalousnaiset ovat kiitollisena pyytäneet hänet kunniapuheenjohtajakseen.

Helvi Rantakömi on hoitanut toimekkaasti puheenjohtajan tehtäviä 1953 lähtien. Tarmokkaana, työteliäänä henkilönä hän pystyy vaikka yksin asiat hoitamaan, ellei apua ilmaannu. Toivomme hyvää tuulta purjeisiin edelleenkin.


Sihteerit
Kun jälkeenpäin tahtoo tutustua osaston toimintaan, huomaa, että sihteeri se on, joka on jättänyt säilyvät tiedot kaikista vaiheista. Lyhyessä vuosikertomuksessa saattaa lukea koko aikakauden historiaa.

1. Hanna Leppälä aloitti pöytäkirjan 1933.

2. Lyyli Vähäkömi piirteli seuraavaa.

3. Lempi Rantakömin komea käsiala kertoo vaiheet vuoden 1934 lopulta vuoteen 1937. Samalla, kun luemme pöytäkirjoja, muistamme reippaan työntäyteisen, taitoja ja toimintaa pursuavan sihteerin kiitollisena.

4. Lyyli Vähäkömi hoitaa sihteerin tehtävät jälleen 1938-40. Lyyli-emäntä astuu aina esiin, kun välttämätöntä tarvetta tulee: puheenjohtajana, sihteerinä, minä vain - aina koruttomasti, numeroa itsestään pitämättä, mutta henkilönä, joka antaa turvallisuuden tunteen toisillekin.

5. Aino Rantakömi piirtelee paperille vuosina 1941-44 kansamme historian erikoisten vuosien tapahtumat.

6. Aini Kaakkomäki hoitaa tehtäviä 2-3 vuotta täsmällisenä, siistinä ja kirjanpitotaitoisena ihmisenä.

7. Lyyli Vähäkömi jälleen vuodet -46 ja -47 hoitaa tehtävää.

8. Toini Lepikko-Leppälä hoitaa huolella ja antaumuksella tehtävää neljä vuotta. Lisäksi hän oli aina käytännöllisten ravintola- ym. tehtävien hoitajana.

9. Aune Rasinperä ottaa vastaan sihteerin tehtävät vuonna 1952 ja hoitaa edelleenkin. (kirj. 1958)

10. Toini Mäenpää avustaa erikoisesti vuoden 1955 tienoilla.

Pöytäkirjat kertovat näiltä ajoilta toimintarikkaista vuosista. On kursseja, kilpailuja. Esimerkiksi vuoden 1955 vuosikertomus mainitsee, että on pidetty 26 puhetta. On juhannusjuhlia, kansallispukunäyttelyjä, päivällisiä, tupailtoja jne. Pitokalusto on hankittu ja samoin säilöntä- ym. apuvälineitä. Jonain vuonna maatalousnaiset lahjoittivat Pihlajaveden seurakunnalle vihkiryijyn. Ryijyn kutoi Aune Rasinperä. Luovutuksen yhteydessä oli kirkossa juhlatilaisuus.

Sihteerin tehtävät eivät ole ainoastaan kirjansivujen riveillä, vaan kaikkea: olla palveleva henki, aatteen elähdyttäjä, jaksaa aina innostua ja innostaa muita.

Rahastonhoitajana toimi 20 vuotta Selma Vähäkömi ja viimeiset vuodet allekirjoittanut.

Johtokuntaan on edellä selostettuna aikana kuuluneet ainakin Iina Jartti, Hanna Leppälä, Lyyli Vähäkömi, Ilmi Mäenpää, Hilda Siltanen, Lempi Rantakömi, Aini Kaakkomäki, Enne Kortemäki, Olga Pakkala, Vieno Kallio, Anja Siltanen, Kerttu Kallio, Toini Mäenpää, Aune Rasinperä, Helvi Rantakömi, Rakel Kortemäki jne.

Kuulee sanottavan, että hyvä työntekijä tuntee aina vähän tehneensä, kykenemättömyytensä. Jotain vaatimattomuutta, tekojen melkein aliarvioimista huokuu vuosikertomusten hengessä. Vähän on tullut tehdyksi, enempi olisi pitänyt tehdä. Kuitenkin, jos koottaisiin numeroiksi 25 vuoden toiminta, saataisiin jotain seuraavaa keskimääräisesti:

1. Jäseniä vuosittain 40-60
2. Johtokunnan ym. kokouksia n. 200. Niissä käyntejä n. 1000. Juhlia noin 40. Käyntejä yli 10000 hlöä.
3. Erilaisia kursseja vuodessa 1-6 yht. noin 40 kurssia. Osanottajia yli 500.
4. Näyttelyjä vuosittain 2-5, joissa kilpailijain luku n. 400-500. Parhaina vuosina on kursseihin ja kilpailuihin ollut osanottajia 70 hlöä. Mm. maamiesseuran 50-vuotisjuhlissa 130 kilpailijaa.

Kilpailulajeja ovat olleet, muutamia luetellen:

Karjataloustuotteet
Leipomotuotteet
Juurikasvit
Marja ym. säilykkeet
Käsityöt
Luonnon värit
Pihamaitten ja ympäristön kunnostus
Navetan puhdistus ja koelypsy
Piirakan teko
Perunan kuorinta
Sukan kutominen
Luudan ja vastan teko
Pellavan viljely

Erilaisia kursseja on ollut seuraavia:
Leipomakursseja
Kotitalous- ja karjanhoitokursseja 3
Tuholaistorjunta
Tuoremehukurssi
Tallukan teko
Seppeleen sidonta
Juhlahuoneiston koristelu
Kasvilavakurssi
Säilöntä
Siirappi
Morsiuskurssi
Kotivalmiuskurssi
Askartelukursseja
Ompelu- ja kaavapiirustus
Patjantekokurssi
Ruukkukasvien hoito
Hienopesu
Karjan sairashoito ja koelypsy
jne.

Neuvojista on kiitollisuudella muistettava erikoisesti alkuvuosien maanviljelysseuran neuvojia Anna Hintikkaa ja Saara Toivosta. Myöhemmin neuvojat Kiikeri, Vieno Tiikkoja, Hellä Kallio ja Annikki Kautto.

Naisosasto oli aloittanut toimintansa lampaan jalostuksen merkeissä. Sillä oli pitkän aikaa oma pässiasema. Oma ompeluseura toimi ahkerasti 10 vuotta. Se oli vuosien 1934-44 toiminnan runko kokoontuen 11 kertaa vuodessa.

Vuosikertomuksia selaillessa kulkee ohi muistojen rengas: On Ähtärin, Keuruun, Seinäjoen ym. maatalousnäyttelyt. Retkeilyt Oriveden Hörtsänään, Ruoveden Pekkalaan. Kesäjuhlien värikkäät kuvat Mäenperässä, Leppälässä, Kalliomäessä, Sällissä, Vaajamäessä, Rantakömissä jne. Vuoden 1939 rintamamiespaketit, flanellipakat, keräykset. Kaupunkilaislasten maalle siirrot. Omille lapsille kerhopalstat. Seppeleensidontakurssit "kaipaavin sydämin"  omille sankareille. Inkeriläisperheitten sijoitus. On ollut maamiesseuralle ostetun talon tupaantuliaiset. Maamiesseuran 50 v. juhlat. Retkeily Lapinperälle, jolloin perustettu oma Lapinkylän maamiesseura.

Toiminta maamiesseuran kanssa on ollut niin yhteistä, että on vaikea erottaa, mikä toimi kulloinkin kummankin omaa on.

Sota-ajan vuosikertomuksissa on: Me tarvitsemme etenkin nykyaikana valistuneita, eteenpäin pyrkiviä, virkeitä kodin naisia. Nykyisten harrastajien kunniakas tehtävä on ainakin elättää, pitää henki tässä siemenessä. Ehkäpä sitten taas, kun rauhalliset olot palautuvat, tämäkin työ herää taasen suurempana ja laajempana uuden isänmaamme jälleenrakennustyössä.

Rauhan ajan vuosikertomuksessa: On mieluisaa todeta, että maataloustoiminta on niin lähellä meitä jokaista ja näitä jokapäiväisiä toimiamme. Maatalousväen ovet ovat olleet avoinna ja ystävälliset ajatukset seuranamme. Mikä parasta on, että tässä toiminnassa ovat mukana vanhemmatkin, joilla kokemusten aarteet ovat jaettavana nuoremmalle polvelle. Silloin ei aloittelevankaan ole vaikea alkaa, kun ystävällinen opastus on ulottuvilla.

Nykyisessä toiminnassa: Kaikille on tunnettu olympialaisten tulisoihtu. Jonkun seuran ja harrastusten elämistä on verrattava tulisoihtuun, joka palaa milloin kirkkaammin, milloin himmeämmin, kuinka tuulet ja olosuhteet vaikuttavat. Pääasia, että tuli elää ja säilyy ja että sitä vaalitaan. Maatalousnaistenkin toiminnassa on ollut ehkä sota- ym. muita aikoja, jolloin tuli on ollut vähäisempi, mutta sen uskolliset vaalijat ovat vieneet sitä eteenpäin ja nyt nähdäkseni on sillä taas kirkkaam palamisen aika, sillä tämän hetken emännät ovat todella tunteneet työn omakseen kotipitäjämme kotien ja lasten onneksi.

Aino Korja (kirj. 1958)

Aino Korjan historiikit -alkusivu

Viimeksi päivitetty 27.07.2010 17:06