Liitoskunnassa palavat valot yhä, Suur-Keuruu

Kunnanhallituksen puheenjohtajina olivat 100 vuoden aikana toimineet seuraavat henkilöt: Konstantin Sebastian Ahlman 1860-70, Herman Rekola 1871-82, M. Kolehma 1883-85, W. Multamäki 1886-88, Abr. Sammalisto 1889-94, Esa Pajunan 1895-97, Jaakko Perä 1898-1905 ja 1908-1914, Edvard Kallio 1907, Nestori Raiski 1925-27, Niilo Lamminmäki 1928-30 ja 1943-54, P.J. Matomäki 1931-32, Vendi Mäenpää 1932-39, Uuno Somppi 1940-42 ja Ilmari Lappi 1955-68.

Kunnanvaltuusto oli toiminut 50 vuotta. Tänä aikana sen puheenjohtajina olivat olleet: A.E. Somppi 1919-20, Kalle Aho 1921-24, Sulo Moksunen 1925, 1929-1930 ja 1946-47, V.I. Suominen 1931-33, Eero Lappi 1934-45 ja 1948-60, Martti Lappi 1961-64 ja 1966-68, Osmo Härkönen 1965 ja Ilmari Lappi 1968.

Kunnansihteerin virka perustettiin 1953, ja viranhaltijana oli koko ajan Maija Halmeoras. Hänet siirrettiin Keuruun kunnan tehtäviin.

Pihlajaveden kunnanvaltuuston viimeisessä kokouksessa 1968 Keuruun kunnanjohtaja Eino Nurmela lausui kiitokset sille merkittävälle kunnalliselle työlle, jota Pihlajavedellä on suoritettu, ja kertoi, että Pihlajaveden naisten ja miesten yhteistyötä asioiden hoitamisessa edelleenkin tarvitaan. Keuruun kunta pyrkii mahdollisimman hyvin hoitamaan myös Pihlajavettä koskevia erilliskysymyksiä. Samalla hän toivotti pihlajavetiset tervetulleiksi laajemman kuntakokonaisuuden piiriin.

Pihlajaveden kunnanvaltuustossa 47 vuotta toiminut Niilo Lamminmäki toivoi Pihlajaveden nykyisen kunnan asukkaiden tulevan mukaan Keuruun kunnalliselämään tasavertaisina kuntalaisina - ei suinkaan lievealueen asukkaina.

Keuruun kunnanvaltuuston puheenjohtaja Erkki Rantanen korosti, että yhteiset kunnan asiat on pyrittävä hoitamaan tasavertaisina.

Kun 1967-68 alettiin puhua kuntaliitoksesta oli yleinen vakuuttelu, että kunnalliset toimipisteet tulevat säilymään myöskin Pihlajavedellä ja että suurempi kunta voi auttaa niiden ja muiden toimintojen kehittämisessä.

Ensimmäisissä kokouksissa, joissa kuntaliitoksesta keskusteltiin, eräs epäilijä tiedusteli Pihlajaveden kaukaisimpien perukoiden kohtaloa silloin, jos Keuruu alkaisi haaveilla vaikka kauppalaoikeuksista. Vakuutettiin, että tämä mahdollisuus ei tule Keuruulla koskaan ajankohtaiseksi. Se tulee aina säilymään maalaiskuntana.

Vuonna 1970 olivat kunnanvirasto ja kaikki toimihenkilöt siirretty Keuruulle. Vuonna 1971 Keuruu päätti hakea kauppalaoikeuksia. Niitä ei kuitenkaan ehditty hakea ennen kuin kauppalat lopetettiin.

Pihlajaveden kunnanvaltuusto oli päättänyt liittyä vapaaehtoisesti Keuruun kuntaan. Mitään yleistä mielipidetutkimusta ei asiasta kuntalaisten keskuudessa suoritettu. Asia kehittyi kuin huomaamatta.

Tammikuun 1. päivänä 1969 oli lehdessä kaunis kuva, jossa mies ja nainen seisovat uudenvuoden yönä käsi kädessä tienviitat edessä. Teksti: Pihlajaveden ja Keuruun kunnan avioliitto on solmittu. Pihlajavesi palasi takaisin entisen rakastettunsa luo. Avioliittopäätös oli ollut täysin yksimielinen. Olihan jo niin paljon yhteistä toimintaa olemassa kuten kouluja, sairaala ym.

SuurKeuruu: Kellon lyödessä kaksitoista uudenvuoden yönä poistettiin Keuruun ja Pihlajaveden pitäjien rajalta kilvet ja niin liitettiin nämä kaksi pitäjää toisiinsa. Hyvissä ajoin ennen puolta yötä suuntasi Keuruulta pieni seurue matkansa Pihlajaveden tielle pitäjän kilpien poistoaikeissa. Ja hyvin niitten poistaminen onnistuikin. Lopullisen poistamisen toimittivat kunnanjohtaja Eino Nurmela ja Pihlajaveden kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilmari Lappi. Kumpikin otti oman kilpensä talteen siltä varalta, jos sittenkin vielä olisivat tarpeen, ei tarvitsisi uusia ruveta tekemään. Rajalle jätettiin kuitenkin tolppa pystyyn osoittamaan ohi kulkeville, missä raja on sijainnut. Kunnanisien toimesta vaihdettiin vielä keskenään pitäjien vaakunakilvet muistoksi erilläänolosta ja säilytettäväksi muistona ajasta, jolloin vielä oltiin itsenäisiä kuntia... Uudenvuoden päivänä Keuruun kunnan taholta vietiin pitäjän kilpi Virtain rajalle, joten Keuruun pitäjänaapurina nyt sillä suunnalla on Virrat. Ähtärin pitäjän kanssa yhteinen raja lisääntyi huomattavasti.

Keskisuomalainen 11.4.1969: Pihlajaveden kunnan tilinpäätös osoittaa säästöä... Tilinpäätös vahvistaa kunnan lopettamisen yhteydessä lausutut sanat, ettei Pihlajavesi palannut Keuruun helmaan tuhlaajapoikana.

Pihlajaveden kunnalliskertomus vain totesi, että Pihlajaveden itsenäisen kunnan toiminta lakkasi olemasta kestettyään yhtäjaksoisesti 100 vuotta.

Kunnassa oli lopettamisen aikaan 173 luottamuspaikkaa, joita hoiti toista sataa  eri henkilöä.

Kunnallislautakunnan vanhin säilynyt pöytäkirja on vuodelta 1868. Se on kirjoitettu seurakunnan pöytäkirjan yhteyteen ja on säilytettävänä seurakunnan arkistossa.

1971 Keuruun kunnanhallituksessa ei ollut yhtään jäsentä entisen Pihlajaveden alueelta. Epäilijä ihmetteli, miten isomman kunnan toimihenkilöt voivat tietää toisen seudun tarpeet paremmin kuin ne 170 luottamustoimenhoitajaa, jotka olivat rakkaudella asioita hoitaneet.

1980 tienoilla olosuhteet ovat suuresti muuttuneet. Kaikenlaisten toimien Pihlajavedellä vähentyessä on ollut jatkuvaa muuttoa pääasiassa Keuruun kirkonkylälle. Entiset pihlajavetiset ovat sieltä hankkineet asuntoja ja vieneet sinne varoja, joskin työpaikkojakin saaneet. Jäljelle jäänyt väestö on jo tottunut  asioimaan Keuruulla. Keuruun kunta on mahdollisuuksien puitteissa koettanut huomioida myöskin Pihlajaveden tarpeet sekä kunnallisen edustuksen. Väestöpohjan jatkuva kaventuminen on asettanut sille rajoituksensa. Koko maassa tapahtuneella yhteiskunnallisella muutoksella ja kehityksellä on ollut suuri vaikutus.

Aino Korja

Aino Korjan historiikit -alkusivu

Pihlajaveden kunnanvaltuusto 1954-1956
Ed. vas. Vilhelm Anttila, Bruuno Rajala, Vieno Kallio, Eero Lappi, Maija Halmeoras, Väinö Kanerva
Tak. vas. Aarne Heikkinen, Mikko Juusela, Matti Raivio, Sulo Kivimäki, Jorma Kuusimäki, Reino Niinimäki, Kaarlo Kauttu,
Martti Virtanen, Tauno Varjamo, Eino Kanerva, Niilo Lamminmäki ja Akseli Kanerva

Lisää kuvia, Marja-Liisa Ijäs