|
JOULUEVANKELJUMI TURU MURTTEL
Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas
toime verotukse. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quirinius oli
seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman
kaupunkisses.
Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre
Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku.
Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee
olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän
kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.
Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos
Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut
enkeli sanos heil:
"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi
suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny
Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte
lapse, ketä makka kapaloissas seimes."
Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti
Jumala ja sanos:
"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän
rakasta".
Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt
Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti".
Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas
seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik
kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.
Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras
sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä
olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.
EVANKELIUMI
LUUKKAAN MUKAAN 2: 1-20
Harri Raitis kääntänyt.
|Takaisin
Jouluevankeliumeihin| |Takaisin
Joulukalenterisivulle|
Koulu ja seurakunta
|
