Metsäpäiviä ja -teemoja 1996-2009
Metsätyömaiden Tehopakkaus 1940-luvulta

Nyt kun eletään juhannuksen aikaa, mummo onkin päässyt vihreälle oksalle, metsään. Mummon päässä on alkanut vilistä sanoja ja sanontoja, jotka viittaavat puihin ja metsiin.

Minä mummo olen huomannut, että metsät ja puut ovat meitä lähellä suomenkielessä aina kun puhumme. Metsäläisiä olemme pohjimmaltamme, ainakin me mummot.

Minä mummo tulin tänne metsään ikään kuin puun takaa. Ja heti tuntuu siltä kuin olisin tuhkasta noussut. Tuhkatiheään pyrinkin metsässä käymään, varsinkin silloin kun asiat menevät päin honkia ja päin mäntyä, kun alkaa tuntua että poltan päreeni, kun elämä maistuu puulta, kun rupeaa tikkuamaan, kun leipäpuukin näyttää epävarmalta. Hakeudun metsään silloin kun tuntuu, että elämä on tervanjuontia, kun minulle syötetään pajunköyttä, kun en pääse puusta pitkään, kun on liian monta asiaa kantona kaskessa. Silloin painun kuusikkoon, kun en enää näe metsää puilta. Tuohta tai ei, kahisevaa taikka ei, ei ole väliä vaikka olisin puilla paljailla, kunhan pääsen metsään. Täällä metsässä muistan, että aina ja joka tapauksessa tyvestä puuhun noustaan. Enkä ole enää ollenkaan kuin lastu laineilla.

Kun mummoihminen vähän aikaa metsittyy, niin jopa alkavat puujalkavitsitkin mummoa naurattaa, ja mummosta alkaa tuntua että pois alta risut ja männynkävyt. Mummo myös erittäin mielellään kuuntelee kuusta jonka juurella asunto.

Mummolla on nimittäin täällä metsässä mökki. Täällä panen puita halki poikki ja pinoon. Täällä ymmärrän, että en sittenkään ole vielä ihan täysin latvasta laho, en vielä aivan vanha käpy, en puupökkelö enkä puusta pudonnut, enkä enää värise kuin haavan lehti. Keittelen kahvit, koska ei ole tuohesta mummonkaan suu.

Saattaa sattua, että näin juhannuksen tienoilla mummon mökkiin ilmaantuu myös eräs tuttu hongankolistaja, metsäsissi, metsäkaartilainen, ukonkääpä. Hän saattaa mummon mielestä olla osittain puupää ja pölkkypääkin ja ehkä vähän myös sitä tyyppiä joka lyö päänsä Karjalan mäntyyn. Mutta tälle puskajussille mummo sanoo joka tapauksessa: Paina puuta. Ei lyö mummo vierasta halolla päähän, koska mummo tarvitsee metsätöissä apua.

Mutta saattaa käydä niinkin, että tämä hongankolistaja ei pane tikkua ristiin, ei pääse puusta pitkään, on kuin käpykaartilainen, kulkee kuin täi tervassa. Syynä saattaa olla se, että hongankolistaja onkin nauttinut korpikuusen kyyneliä, on tullut tukkihumalaan juotuaan tikkuviinaa, on kerrassaan joutunut hakoteille. Mummoa on siis sahattu silmään. Silloin mummo toteaa että metsään meni, ei puu yksin pala, joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Silloin mummo sanoo hongankolistajalle että oksat pois, tuosta on viisi hirttä poikki, alapa painua hevonkuuseen, mene sinne takapajulaan mistä tulitkin, häivy niin kuin tuhka tuuleen. Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Mutta ei hätää vaikka hongankolistaja lähti, ei mummo ollut vähääkään pihkassa häneen. Me mummot jos ketkä tiedämme että paistaa se päivä risukasaankin.

Hyvää juhannusta toivottaa mummo metsästä kaikille mummoille ja muillekin metsäsuomalaisille, koko katajaiselle kansalle.

Terttu Lensu juhannuksena 2008

Yle Asiaohjelmat

Metsäpäiviä ja -teemoja 1996-2009

Metsätyömaiden Tehopakkaus 1940-luvulta