Pyhäinpäivänä sytytettiin kynttilöitä

Suomalainen pyhäinpäivä on harras ja hiljainen. Ihmiset kulkevat haudoilla poisnukkuneita läheisiään muistelemassa. Merkkinä kaipauksesta on elävä tuli. Kirkoissa sytytetään kynttilöitä vuoden aikana kuolleille seurakuntalaisille. Hautausmaat loistavat iltapimeässä leikkimerinä. – Mikä muu pohjolan pimeydessä valoa paremmin voisikaan harrasta juhlaa koristaa!

Pihlajaveden kirkossa kynttilät sytytti suntio Seija Kuusimäki. Muualle haudatut, kirkossa istuneiden omaiset ja entiset pihlajavetiset vainajat saivat yhden yhteisen kynttilän.

Messun saarnan piti pastori Anna-Leena Sirviö. Kanttori ja kuoronjohtaja Veli-Pertti Ahopelto ja kirkkokuoro huolehtivat palveluksen musiikista. Virsi 147 johdatti kirkkokansan päivän aiheeseen: ’’Täällä nyt me vuorostamme vaellamme tietä sukupolvien, niin kuin lapset aikanansa taivaltansa käyvät meitä seuraten.’’

Virren säkeet tuntuivat Pihlajaveden kirkossa viides marraskuuta vahvasti todelta.

Anna-Leena Sirviön saarna ulottui muun muassa autuuden ja armon, taivaskelpoisuuden tutkimiseen.

– Harva meistä uskaltaisi sanoa olevansa puhdassydäminen, ja silti meidän on luotettava siihen, että olemme kelvolliset taivaan iloon, autuuteen.

Suvut koolla

Kuulumiset vaihdettiin kirkkokahvilla seurakuntatalossa. Äkkinäinen talvi oli yleisin puheenaihe. Kirkkokuorolaiset kiirehtivät Haapamäen palvelukseen. – Täytyy vain käydä välillä suolaista haukkaamassa, Jenny Mannila suunnitteli.

Kirkkokuorolaiset ovat oppineet kulkemaan juhlapyhinä kirkosta kirkkoon.

Pyhäinpäivä kokosi Pihlajavedelläkin perheitä yhteen. Siitä syntyi harvinainen, jouluun viittaava tunnelma. Tuntui turvalliselta istua vanhan kotiseurakunnan kirkkokahvilla, samojen sukujen keskellä, niin kuin isän ja äidin kanssa joskus.