Lue Suur-Keuruu

 
 
Maanantai 31.1.2005

Postin lukijaksi. Pihlajavetinen Matti Saarinen valmistautuu huomenna lähtemään viho viimeiselle postilenkilleen.

Pihlajaveden itälaidan postilenkillä 48 vuotta

Liisa Lappi

Pihlajavetisen Matti Saarisen ura työelämässä alkoi varhain. Urheilullinen poika ryhtyi postimieheksi ja isänsä työn jatkajaksi suoraan koulun penkiltä, 48 vuotta sitten. Postin työasioissa Saarinen suuntaa tutuille kyläteille viimeisen kerran varhain huomisaamuna. Keskiviikosta eteenpäin postit jakaa Pihlajaveden itälaidan laatiokoihin toinen mies.

– Aloitin hommat isän sijaisena ja tulin itse postinjakajaksi 1962. Lenkki oli silloin noin 32 kilometriä ja sitä taitettiin kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä. Olipa jossain vaiheessa kuusen juurella pidettävä vaihtovälineitäkin, jotta pystyi tekemään ne tarvittavat välit suksilla ja sitten taas jatkamaan lenkkiä pyörällä. Kaikkia teitä ei siihen aikaan aurattu, Saarinen muistelee myhäillen.

Postin reitit ovat nyt erilaiset kuin 50- ja 60-luvulla ja muuttuneet ovat kulkuvälineetkin. Pihlajaveden yhdeksästä kantopiiristä on vuosien saatossa karsiutunut pois seitsemän. Suuri muutos tapahtui kolme vuotta sitten, kun jakelulähtö siirtyi Pihlajaveden asemalta Haapamäelle.

– Paljon on työ itsessäänkin muuttunut. Ennen poikettiin taloissa kysymässä onko lähtevää postia. Ja usein sitä olikin. Paljon oli myös tavarantoimituksia kyläkaupalta. Kerrankin toin pyörän tarakalla kaksi dynamiittipötköä, jotka isäntä edellispäivänä oli tien poskessa olleelta räjäytystyömaaltaan tilannut. Eipä semmoinen räjähteiden kyytiminen enää olisi luvallista.

Monessa kelissä posti perille asti

Postilenkille Saarinen on painunut milloin pakkasissa, milloin lumimyräköissä. Kertaakaan hän ei kuitenkaan muista jääneensä kelien takia mottiin. Viidesti pihlajavetinen postimies on lenkillään osunut samoille reiteille karhun kanssa.

– Jännittävin kohtaaminen tapahtui emokarhun kanssa, joka pinkaisi tien yli autoni nokan editse, mutta jäi sitten kahdella jalalla seisomaan tien laitaan. Syy oli se, että perässä tullut pentu ei ollut seurannut emoaan, vaan jäänyt tien viereen ihmettelemään. Sinne oli emonkin palattava. Se oli jonkinmoinen helpotus, sillä välillä käväisi mielessä, että koettaisiko karhurouva ottaa auton kyljestä kiinni ja ruveta kaatoyritykseen, naureskelee Saarinen.

Toistakymmentä vuotta Matti Saarinen on postilenkeillään tehnyt myös reportterin töitä. Kylälehti Aisapuun tarkkaan luetut gallupit ovat poikkeuksetta olleet Saarisen laatimat. Kylän ja maailman asioista on Saarisen nauhurille kertonut mielipiteensä jo 200 pihlajavetistä.

Alkamassa olevat pitkät vapaat eivät tuota Saariselle pään vaivaa. Töitä riittää miehelle, joka Aisapuun teon lisäksi aurailee mökkiteitä, suunnistaa, hiihtää, valokuvaa ja opiskelee englantia Sällin kylän uskollisessa kielipiirissä

 

Pihlajaveden kylän sivujen alkuun