Maanantai
31.1.2005
Postin lukijaksi.
Pihlajavetinen Matti
Saarinen
valmistautuu
huomenna lähtemään
viho viimeiselle
postilenkilleen.
Pihlajaveden
itälaidan
postilenkillä 48
vuotta
Liisa Lappi
Pihlajavetisen
Matti Saarisen
ura työelämässä
alkoi varhain.
Urheilullinen poika
ryhtyi postimieheksi
ja isänsä työn
jatkajaksi suoraan
koulun penkiltä, 48
vuotta sitten.
Postin työasioissa
Saarinen suuntaa
tutuille kyläteille
viimeisen kerran
varhain
huomisaamuna.
Keskiviikosta
eteenpäin postit
jakaa Pihlajaveden
itälaidan
laatiokoihin toinen
mies.
– Aloitin hommat
isän sijaisena ja
tulin itse
postinjakajaksi
1962. Lenkki oli
silloin noin 32
kilometriä ja sitä
taitettiin kaikilla
mahdollisilla
kulkuvälineillä.
Olipa jossain
vaiheessa kuusen
juurella pidettävä
vaihtovälineitäkin,
jotta pystyi
tekemään ne
tarvittavat välit
suksilla ja sitten
taas jatkamaan
lenkkiä pyörällä.
Kaikkia teitä ei
siihen aikaan
aurattu, Saarinen
muistelee myhäillen.
Postin reitit
ovat nyt erilaiset
kuin 50- ja
60-luvulla ja
muuttuneet ovat
kulkuvälineetkin.
Pihlajaveden
yhdeksästä
kantopiiristä on
vuosien saatossa
karsiutunut pois
seitsemän. Suuri
muutos tapahtui
kolme vuotta sitten,
kun jakelulähtö
siirtyi Pihlajaveden
asemalta
Haapamäelle.
– Paljon on työ
itsessäänkin
muuttunut. Ennen
poikettiin taloissa
kysymässä onko
lähtevää postia. Ja
usein sitä olikin.
Paljon oli myös
tavarantoimituksia
kyläkaupalta.
Kerrankin toin
pyörän tarakalla
kaksi
dynamiittipötköä,
jotka isäntä
edellispäivänä oli
tien poskessa
olleelta
räjäytystyömaaltaan
tilannut. Eipä
semmoinen
räjähteiden
kyytiminen enää
olisi luvallista.
Monessa kelissä
posti perille asti
Postilenkille
Saarinen on painunut
milloin pakkasissa,
milloin
lumimyräköissä.
Kertaakaan hän ei
kuitenkaan muista
jääneensä kelien
takia mottiin.
Viidesti
pihlajavetinen
postimies on
lenkillään osunut
samoille reiteille
karhun kanssa.
– Jännittävin
kohtaaminen tapahtui
emokarhun kanssa,
joka pinkaisi tien
yli autoni nokan
editse, mutta jäi
sitten kahdella
jalalla seisomaan
tien laitaan. Syy
oli se, että perässä
tullut pentu ei
ollut seurannut
emoaan, vaan jäänyt
tien viereen
ihmettelemään. Sinne
oli emonkin
palattava. Se oli
jonkinmoinen
helpotus, sillä
välillä käväisi
mielessä, että
koettaisiko
karhurouva ottaa
auton kyljestä
kiinni ja ruveta
kaatoyritykseen,
naureskelee
Saarinen.
Toistakymmentä
vuotta Matti
Saarinen on
postilenkeillään
tehnyt myös
reportterin töitä.
Kylälehti Aisapuun
tarkkaan luetut
gallupit ovat
poikkeuksetta olleet
Saarisen laatimat.
Kylän ja maailman
asioista on Saarisen
nauhurille kertonut
mielipiteensä jo 200
pihlajavetistä.
Alkamassa olevat
pitkät vapaat eivät
tuota Saariselle
pään vaivaa. Töitä
riittää miehelle,
joka Aisapuun teon
lisäksi aurailee
mökkiteitä,
suunnistaa, hiihtää,
valokuvaa ja
opiskelee englantia
Sällin kylän
uskollisessa
kielipiirissä |