Kappeliseurakunta juhli öisellä jäällä

Eine Joutsijoki

Valkeajärvi ravisteli vuodenvaihdantayönä lunta hartioiltaan ihmetellen. Talvinen hiljaisuus täyttyi pariksi tunniksi ihmisten askelista ja äänistä. Pihlajaveden kappeliseurakunta juhli kymmenvuotista taivaltaan öisellä jäällä.

Ennen kuin sinne asti päästiin, olivat monet ahkerat ihmiset valmistelleet juhlaa. Kynttiläkirkko oli koristettu nimensä mukaisesti. Jäälle oli tehty ristin muotoinen kirkkotila. Jouluglögi höyrysi leirikeskus Valopilkun pihamaalla.

Kun mukien sisältö lämmitti juhlakansaa, lähdettiin Valkeajärven jäälle. Kirkkoherra Ossi Poikonen johdatteli ristinsaaton Herralan ohitse kohden kyläläisten uimarantaa. Sieltä käveltiin keväisten verkkopaikkojen päälle. Jäällä seisovien silmät tarttuivat sinertävään valoon, joka tuikahteli keskijärveltä. Se ei ollut mikään ylimaallinen ilmiö; olipahan vain kappelineuvoston puheenjohtajan kantama rakettikasa.

Kirkkoherra tarvitsi avukseen taskulampun. Kirkkokansakin olisi tarvinnut, veisuu oli ulkomuistista vaimeaa.

Väinämöisen viikate kiilui taivaalla. Viima kävi lämpimästä säästä huolimatta luihin ja ytimiin.

Jäällä muistettiin Kaakkois-Aasian uhreja. Kolehti kerättiin heidän hyväkseen.

Vanha kansakoulu höristeli järven rannalla korviaan. Sen suojiin olivat uudet ja yhä taas uudet papit saapuneet hartaushetkiä pitämään monen vuosikymmenen ajan.

– Nyt sitten jäällä!

Kun Jartin Pertti pääsi ampumaan, tähdet saivat hetkeksi kilpailijoita.

– Mietimme, mitä teemme rakettien kanssa tällaisena aikana, Ossi Poikonen kertoi.

– Päätimme sitten, että iloakin saa olla.

Kirkonrakentajien jälkeläiset

Kirkon jälkeen ihmiset menivät mielellään sisälle lämpimään. Valopilkun emännät kantoivat iltapalan pöytään. Kappeliseurakuntaa juhlittiin nakeilla ja perunasalaatilla. Yökahvista oli luovuttu.

Seurakuntaa muistettiin keskiyöstä huolimatta viidenkymmenen seurakuntalaisen voimin. Pöytien äärellä istuivat myös Valkeajärven kylän asukkaat.

Siinä istui paljon niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka aikoinaan rakensivat Pihlajavedelle saarnahuoneen asemesta oikean kirkon, joutuivat siitä pahaan kiipeliin, mutta saivat aikaan sen, että Pihlajavedellä on nyt ainutlaatuinen esiteltävä. – Itsepäiset ihmiset tekevät joskus arvokkaita tekoja.

Kappeliseurakunta voi hyvin

Pertti Jartti piti kappelineuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa puheen. Hän puhui kappeliseurakunnan perustamisen ajoista, niistä ristiriitaisistakin laineista, jotka niihin aikoihin ilmassa velloivat.

– Myönnän rehellisesti, että olen saanut myöhemmin yllättyä myönteisesti.

Ossi Poikonen puhui kappeliseurakunnan elämästä ja hallinnoinnista. Puhujan mukaan Pihlajavesi on arvokas osa Keuruun seurakuntaelämää.

– Teillä on täällä vahvoja perinteitä, joiden jatkaminen on tärkeätä. Te olette osoittaneet, että vaikka seurakuntalaiset ovat vähentyneet, täällä tehdään jatkuvasti hyvää työtä.

Poikosen mukaan kappeliseurakunnalla on hyvät mahdollisuudet saada osakseen kaikkea sitä, mitä Keuruun seurakunta voi seurakuntalaisilleen tarjota.

Illan aikana muisteltiin kappelin pappeja. Jarmo Paananen ja Marjo Ihalainen olivat jääneet ihmisten mieliin. Lähetystyössä oleva Ihalainen on jatkuvasti ollut yhteydessä pihlajavetisten kanssa.

– Pihlaistupa on ollut se kanava, jonka kautta olemme viestejä lähettäneet ja saaneet, Eila Arponen kertoi.

Vanhan kirkon jouluaamu

Kirkkoherra johdatteli juhlaväen öiseen laulutuokioon. Pihlajavetiset osaavat vielä ulkoakin lauluja. Maan korvessa ja En etsi valtaa loistoa täyttivät Valopilkun jokaisen sopen.

Vuosi oli vaihtunut. Kappeliseurakunta suuntasi toiselle vuosikymmenelleen, seurakuntalaiset autoilleen. Ajokit olivat nauttineet kynttilänvalosta siinä missä hevoset ennen heinistään.

Leppäjärven Hilkka pääsi nopeasti kodin lämpimiin, monet muut ajelivat vielä tähtiä laskeskellen pitkät matkat.

Vanha kirkko seisoi hiljaa kuusten alla, mietti Samuli Kallion kertomia muistelmia joulupalveluksestaan. – Miten ovet avautuivat keskellä yötä itsestään.

Kynttiläkirkon yöpalalla päätettiin, että Pihlajaveden Vanhassa kirkossa pidetään vielä kolmaskin joulukirkko.