NYKYISEN KEURUUN KUNNAN PIHLAJAVEDEN ALA-ASTEEN
BERTTA KORKEALA (1981)
Aivan vuossadan alussa,
nolla viisi tarkallensa,
kuntakokous totesi
Pihlaisten peränpitäjät
että oli aika asemalle
koulu saada jo kokohon,
kun oli koulu kirkollamme
kauan ollut kansakoulu,
sekä Sällissä samaten.
Täältä kirkolla kävivät
tytöt tuhtien talojen,
pojat manttaalipomojen,
tahi vallan Vilppulassa
kansakoulua kävivät.
Kunta valitsi johtokunnan
keräs kuusikelvollista:
Perä , Jaakko , kanttorimme ,
jämerä joka jutussa,
Ivar Hellman asemalta
ratamestari menevä,
Edward Kallio, talokas,
talokas myös Rantakömi,
Heinos-Kustaa,metsäherra,
ja luoma , Pihlaisten poliisi.
Siin oli alku tämän koulun,
johtokunta joltinenkin
opin alut alkamahan,
sivistyksemme siruset.
Ensi kerran se kokoontui
helmikuun kaheskymmenes
vuonna yheksän ja kuus,
siks on tänään juhlan aihe
meidän juur kokohon käydä,
menehiä muistamahan
Opettajia ollehia,
lapsiamme lähteneitä
matkannehia manalle.
Huutokaupalla hankittihin
pulpetteja viisitoista,
‘toolia’ peräti kuusi,
yksi pöytä, yksi taulu,
yksi myöskin kartanjalka,
taulun viereen iso harppi
ja höyläpöytiä neljä
Kunelius, tarkastaja
kirjeellänsä kehoitteli
hankittavaksi opelle
asumiseksi, elämiseksi
kaksi huonetta ja köökin.
Ne saatiin Kallion talosta,
sieltä myöskin kouluhuone,
pirtti penskoille pesäksi.
Myös navetta, kellari ja sauna
sekä ‘ulkonakäyntihuone’
Heinäkuussa julistettiin
haettavaks open virka
valittiin Ade Laitakari,
varalle Väinö Helkiö.
Heistä ei tullut kumpainenkaan,
vaan kuin taivaasta tipahti
tarkastajan toimittama
koulun alkuhun avuksi
siihen Simstedtti sijalle,
Ilmari, isoinen miesi.
Sällin Wedla valittihin
tyttöjen käsityön opeksi.
Elokuulla ensin alkoi
viiden viikon pientenkoulu.
Toinen päivä lokakuuta
varsinainen kansakoulu.
Vuoden se viipyi Kalliomäessä
ja asemalla touhusi tomerat,
veisti miehet vetreimmät
nostain hirttä hirren päälle
saaden koulu kokohon.
Ja niin tämä koulu työnsä alkoi
tässä , nyt vanhassa talossa,
tällä tutulla pihalla
lupaavassa luokassamme.
Syksyllä nolla kaheksan
jatkokurssit käyntiin pantiin
kolmena viikon päivänä
tosin iltasilla vasta,
jottei jouten juoksennelleet
laiskoina kylän kujilla.
Myönsi kunta kolme markkaa
jatkokursseille valohon,
ostoon petroolin parahan.
Vuonna1910 opettajaksi otettiin
Simstedtillemme sijainen,
Järviniemi jostain syystä,
väliaikaseks vähäsen,
vuodeksi vain vaivaiseksi.
Kunnes vuonna yksitoista
tälle koululle valittiin
opettajaksi Heikki Jartti,
kotipitäjän oma poika,
ja tästä alkoi Jartin aika,
koulun kuntoa kohotti,
makeutti mainettamme,
kirjailija koulun ope,
kansliassa kirjoitteli,
valo viipyi ikkunassa
yötä myöten kertoellen
kylän kujaa kulkevalle,
että om kirja taas tulossa,
opus oma Otavalta,
Heikiltä teos tukeva.
Kun rupes Heikki koulun pitoon,
paljon oli penskoja pihoissa,
pienet pirtit pullolansa,
koulu niitä sai kokohon
kuuskytneljä syksyn tullen.
Apuope otettihin
Helmi Heikille avuksi,
Siihen Siltnen sivulle.
Näin meni vuosia monia.
Kylä kasvoi, lisääntyi lapset
koheni koulu ja koditkin
Kuusitoista vuonna vaihtui
Varma Teljään Siltas-Helmi
ja vuoden päästä tuli Sireeni
Varman Teljämme tilalle.
Tällä välin kerrottakkoon,
koulu uus avas ovensa,
vuos tuhat yheksän seitsentoista.
Valkeajärven pysäkillä
helpottaen varsin paljon
pikkuruisten koulutietä.
Koulumatka kun lyheni
sieltä täällä kulkevilta.
Kirjailija Heikki Jartti
Lomaa piti parina vuonna,
Sijaisina Liljan Franssi
ja myöhemmin Vilho Mäkinen,
joka jäi sitten pysyväksi
vakinaiseksi opeksi
naisope Lyyli Vihisen kanssa.
Jartti jätti open viran
vuonna kaksikymmentviisi
mennen kotiin, Isoonkömiin
kirjailijaksi ruveten.
Kunta oli havainnut hyväksi
muuttaa suunnitelmiansa
panna auki alakoulun,
pientenlasten pysyvän paikan
kahdessa paikassa pitäen:
puolen vuotta Asemalla,
toisen Simsiön talossa.
Näin oli etappi uusi
tavoitettu koulun työssä
ehkäpä hyväksi havattu.
Nätti tyttö tähän virkaan
valittiin Janakkalasta
ope Signe Dagmar Niemi.
Näin kulahti muutama vuosi
Ohi oli apuopettajan aika
ja alakoulumme alettu.
Signe Dagmar Simsiössä
25 viikkoa asusti.
Sitten taas torpassa Rajalan
hyvin pieniä opetti.
Keväällä kakskymment seitsn
ilmoitti ope Mäkinen.:
Lähen tästä Pettääveelle
Pihjalaveden pihoilta,
tomut koivuista kopistan
ja taas oli opella paikka,
monen miekkosen hakea.
Paikka ei ihan pahempi,
syrjäkylän synkkä luola,
sivistys sivuitse huusi,
juna julkea jyrisi,
kylätie pihan ohitti,
oli kuin polku kotoinen.
Laajalta lakeudelta,
pojan tumman pohojolaasen
johtokuntamme valitsi,
Kuortanehen Korkealasta
Urho Heikin opeksi otti
vallan vuosikymmeniksi.
Korkealan valtakausi
kesti kolkytäkaheksan
vuotta vallan vaiherikasta
työtä ja touhua totista.
Oppivelvollisuus oli
laissa laitettu lujaksi.
se keräs koulun piiriin kaikki
toi niin viisaat kuin vähäiset.
Ei silloin sortteerattu,
lajiteltu lapsiamme.
Jos ei joku muuta osannut,
oppinut ja oivaltanut,
toki lauloi ja hymyili.
Luokka oli lasta pullollansa,
kaikki reipasta väkeä.
Silloin ei autoilla ajettu,
pyöräin päällä pyllistelty.
Keväät syksyt jalkamiesnä,
talvet sujui suksitellen,
poissa ollut ei kukana
rääsyisimmät rääpäleetkään.
Vaatteet varsin ol vähäiset,
usein paikka paikan päällä
helmat heiluen hesuna
polvet paljaina paleli,
varpaat vilkui kengistänsä.
Nälkä oli pienillä pivossa
leivänkannikat kuluivat
Opettaja Niemi-Merilä
sitten kerran virkaa vaihtoi
Lauritsalan lasten luokse.
Sieltä sai sijalle tänne
Siiri Sirpakan, iloisen
Lehtisen Leon emännän,
kokenehen koulun pitäjän,
innostuneen, ihmeellisen.
Siiri koulun Väinälölähän
Rajalasta muutti,toivoi,
että saatais kunnon koulu
alakouluksi Aseman.
Tontti saatiin, lahjatontti,
tietysti Kalliomäestä,
iloiselta isännältä.
Tontille tekaistiin kaivo,
ja siihen touhu se unohui
vallan vuosikymmeniksi.
Hommattiin jotain hyvääkin,
keksittihin koulukeitto,
vaikkei vielä tämän päivän
ruokalistoja ruvettu
koulussamme keittämähän.
Jo vuonnä kolmekymmentäkaksi
kaheksalle koulukkaalle
kauimmaisista kylistä
keitti aamuin kaurapuuron
Kemppais-Anni keittiössä
open piikana pysyen.
Ja pian vuoden kahden päästä
joka päivä keitettihin
jokaiselle koulukkaalle
puuro poskehen poteva,
soppa lapsille sopiva.
Poika-ahon Hilma tuolta
Hollikankahan mäeltä
keittäjäksi keksittihin
ja siivoojaksikin samalla.
Viikot vieri, kulki kuutki,
vuodet vanhoiksi valuivat.
Nousi synkät sosan pilvet
ylle Euroopan eloisan.
Suomikin sai sodan sylihin,
maamme pieni painehesen,
pelko poikien povella,
itku silmissä isien,
jos on lähtö lasten luota
sekä perheensä parista.
Marraskuussa kolkytyheksän,
viime päivänä paraillaan
vietti juhlaa raittiuden
tämä koulussa kotoinen
täynnä luokka juhlojoita,
kaikki ilmehin iloisin.
Tuotiin viesi asemalta
open korvaan kuiskattihin:
Onp’ sota syttynynnä,
Helsinkiä on pommitettu
ja pakokauhussa jokainen,
pyrkii turvaan syrjemmälle.
Vaiti vietettiin juhla loppuun,
sitten sorrotta sovimme:
Kaikki lähtevät kotihin
ja pysyvät siellä toistaiseksi,
kunnes kutsu annetahan.
Koulun ottivat oiksi,
vartiot sen valloittivat
piti majaa maaliskuulle,
jolloin rauha ol rakettu
välirauha, raskas rauha,
taas alkoi Aseman koulu.
Alakoulu pihassa Piilon,
Piilon luokissa luennot.
Ja vuosi vieri rauhallisna
jatkosodan kynnykselle.
Keskellä kesääpä sitten,
juhannuksena jymähti.
Pommit taas pihoille putoili,
evakot taas tielle työntyi,
jäi se Karjala kotoinen.
Kaikki kynnelle kykeneväiset,
rintamalle silloin riensi
niin myös ope se Aseman,
tuopa uljas Urho poika.
Kaikki varmaksi vakuutti,
kaks vain viikkoo viivytähän,
heinälle tullahan takaisin.
Ei tullut heinään herrat,
ei ees pernankaivuhunkaan.
Liemeen joutui johtokunta,
kun ei opea ollukkana,
koulun alkaa jo pitäisi.
Siellä se sivulla Syvärin,
äärelläpä Äänislinnan
tiesi kuinka kauan vielä
kulkevi sodan seassa.
Tuimasti tykit tulitti,
miestä kaatui, orvot itki,
vaimot voipuen valitti.
Siiri ope oivallinen
rupes toimimaan tosissa.
Kolme yläkoulupäivää,
kolme päivää alakoulun
piti viikkoja useita,
kunnes saatihin Katila
Anni armas Anttilasta
sijaiseksi korkealle.
Ja Karjalaa ei saatu takaisin,
vaan sinne lähti Lehtinenkin,
pitkärantaan koulun pitoon
ja toinen Siiri Myllymäeltä
Siiri Vartimo valaisi
alakoulun synkän tilan.
Vihdoinkin vuonna neljä-kolme
aprillipäivän alusta
koulu alkoi ennallansa
komennossa Korkealan
saattoi jatkaa koulutyötä.
Siiri Vartimo vapaaksi
tahtoi alakoulustamme
muuttaaksensa Myllymäelle
sinne kotikunnahille
Ähtärihin äidin maille.
Ja Aino Peltola pelasti
koulun pulman sillä kertaa.
Sitten saatiin alakouluun
joka muutti jälleen paikkaa
poies Piilomme pihoilta,
oman pitäjän tyttö ,
ope jo vuosia kokenut:
Katri Dagmar Mäenpäästä
tuli Ruoveen Vessarista
kotoisille koulun pitoon
vuonna nelkytäseitsemän
ja tällä kertaa täydelliseen
kouluun kahden opettajan
nimitettiin Kaisa-neiti.
Vaan vielä puuttui alakoulun
luokkahuone ja asunto.
Maamiesseura majan antoi
sitten vuosiksi moniksi.
Kunnes saatiin tarkastaja,
nuori , reipas ja tekevä,
maisteri Esko Korpijärvi
Alavudella asuva.
Kävi kerran koulullamme ,
katselihe , kuuntelihe,
kyselikin kaikenlaista.
Pani kirjeet kulkemahan
kovat käskyt kunnallemme ,
kiirehet kovin kipakat.
Heinäkuussa hommat hoitui ,
jouluksi koulu jo kohosi ,
yksi yheksän viisi kaksi ,
kaikki tuli valmihiksi.
Nyt oli kohalla kaikki
mutt oli liikaa lapsosia,
kahta vaillepa satanen.
Kolmas ope, siinä keino
asiassa auttamahan.
Eira Helke Tampereelta
oli ensteksi talossa
tosin vainen yhden vuoden,
kun jo Vilppulaan vilisti.
Sitten nuori laululintu,
Lempi Paasonen lupasi
vuoden hoitaa tuota virkaa,
mennä sitten valmistumaan kerran oikeeksi opeksi.
Leila Helena leipämailta
Syrjälä sylistä Suomen
viiskytkaheksan viran otti
ja tääl on paikkansa pitänyt.
Katsoi myös emännänpaikan
oman virkansa ohelle
Lepikosta lempeästä
Tarmon tasaisen talosta.
Kului taas vuosia vähäisen,
lähti lomalle lopulliselle
koulustamme Korkeala.
Kyll oli kauan jaksanutkin
luokan lumoissa lukea,
vuotta kolkytäkaheksan.
Ohella kuorot, kokoukset, valtuustot ja lautakunnat
senkin seitsemän sekavat.
Eläkkeelle ehtiessä
ei ollut sairaana lomaillut,
virkavapaana virunut,
paitsi sotareissullansa.
Ennen lähtöä valitsi
kera johtokunnan miesten
tilallensa Pajarin Arvon
open kirkolta vakavam.
Joutui se vuosi Kaisallekin
alakoulumme opelle,
erota eläkkehelle
oltuaan kakskytäkolme vuotta
Aseman koulussa opena.
Nuoria uusia kykyjä
Savijärven Tuula tuli ,
tyttö Jämsästä jäsähti,
ei vain järin pitkäks aikaa.
Nyt on välillä mainittava
koulun ahkerin asukas,
se oli Anni, armas Anni
keittäjämme kelvollinen,
aina siisti siivoojamme
vahtimestari vakava.
Jaksanut oli työskennellä
vuosia parikymmentä, taisipa vähän päällekin.
Aika oli päästä jo lepohon,
erota eläkkehelle,
ja niinkuin jo tiettihin edeltä,
kaksi tilalle tarvittihin.
Keittäjäksi Eeva-Leena
ja Ruuskan Signe siivoojaksi.
Sijaisija Pajarilla
parikin taisi olla,
Taimo Tokkari todella
oli vuoden koulullamme
Erkki Pekkanen ehätti
tykättäväks tyttöjämme.
Kunnes jälleen uusi muutos
koulullamme se kohahti.
Pajari Keuruulle kotinsa
muutti keralle Helenan,
ja Markku Ritola opeksi
tosin väliaikaiseksi
kuten Kyösti Vesterinenkin
Arvon jälkehen ajautui.
Valkeajärven koulu loppui
seitsemänkymmenen alussa
ja sieltä saatiin Marja-Liisa,
alakoululle opeksi
jälkehen rouva Ratamäen
muuttaissa etelän maille,
helmaan hyvän Helsinkimme.
Vaan jo seiskytäyheksän
pois pakeni Marja-Liisa,
Tosin vain Karimoon katosi,
Sieltä sai viran pysyvän,
pitävämmän leipäkaapin,
kun nääs paperit puhuvat,
tilastot tietoa tekevät,
että kohta kolmas ope
historiaa on oleva,
niin on lopussa lapset,
Aseman kylässä asujat.
Paula Kantonen tilalle
tuli Marja-Liisallemme,
kunnes Tarja, Hurun Tarja,
oppilas oman tään koulun
opeksi valmistuneena,
astui luokkaan luettamaan
laskettamaan, leikittämään,
olemaan opena meillä
niin kauan kuin vain tarvitahan.
Samaa toivomme sinusta,
koulun johtajaopesta,
että tulit jäädäksesi,
ollaksesi oikein kauan,
tämän koulun peränpitäjä
lapsille lain lukija ,
kurin passelin pitäjä
oma Olli Ahtolamme
vakinaiseksi valittu.
Nää on puitteet tämän koulun
opettajien osalta.
paljon puitteitten sisällä
kiva oisi kerrottavaa,
iloista ja ihmeellistä,
kuin myös suuria suruja
näitten seinien sisältä
lapsilauman laitehilta.
Yks on asia alusta asti
kymmeniltä kulunehilta
kerrottava kuultavaksi,
vesi on ollut koulun kumma,
puutelaatua pahinta.
kaivo kuiva, pohja puusta,
seinät suurista kivistä.
Ei ollut talvellakaan vettä
suvella pientä ei pisaraa.
Sotavuosina suruna,
mistä vettä Bertan perhe,
joka kasvoi joka vuosi,
pyykki pääluvun mukahan.
Pellot Reunasen pelasti,
talvisin lumesta luotiin,
saunan pataan kannettihin
pyykki veeksi ,sauna veeksi
aina tarpehen mukahan.
Maahan Bertan käsivarret
venyi, sen vetäissä vettä
Hollikankaan lähtehestä,
tahi lähteestä Rajalan.
Sanovat, ettei vesijuttu
vieläkään ole reilassa,
vaikk on pihassa porakaivo,
kaivo syvien vesien.
Kun katon joukkoa nykyistä,
oman koulun oppilaita,
niin ovat silmien ilona,
väriläikkinä lähellä,
niinkuin nuket, nutut punaiset,
pipot sinipilkulliset,
housut hohtavat jokaisen,
farkut viime muodin mukaan,
ei kuni ennen. Kuosi kertoi,
kangas haasteli hyväkin,
ne oli kunnasta kotoisin,
annettu köyhien avuksi.
Nyt on sukset, luistimetkin,
kentät, jäät ja pallopelit
mennä, melkata mukava,
keuruulaisna kuljeskella,
pelit Pihlaisten pelattu,
päästy suurihin sukuihin,
entisen emäpitäjän.
Lapset, koulumme nykyisen,
entiset myös oppilaamme.
Mieliin painakaa lujasti,
kilpehenne kirjoittakaa:
En ole koskaan tyytymätön,
koulussa enkä kotona,
en ole toki tottelematon,
en koulussa, kotona
enkä käydessä kylässä.
Käytös kaunis paras Sinussa.
Se tuo Sulle siunauksen
mennessäsi maailmalle
uusiin kouluihin ujuissa.
Siellä Sinuun katsotahan,
katsotahan, kysytähän:
Mistä olet lähtöisin lajias,
kusta koulusta kotoisin?
Täm’ on koulu, hyvä koulu,
kerran aikana Vasunnan
ollut piirinsä parahin
tiedon tiellä toimellisin.
Voi sitä yhäkin olla
kauttas tulla kuuluisaksi
kun Sinä eellehen etenet,
opiskelet oivallisna.
Suokohon hyvä Jumala
kansain kallis kaitsijamme
armon meitille ajassa,
vakavan myös varjeluksen
opinaholle omalle,
tälle kotikoulullemme.
Työnilon opettajille,
lukurauhan sen rajoihin.
Näin me yhdessä yleten,
saamme Suomen suloiseksi,
armahaksi myös asua
Kiitos Teille, kun tulitte,
katsomahan, kuulemahan,
muistelemaan menehiä.
Viekää viesti mennessänne
muistot maireat mukana:
Tääll on koulu koossa vielä,
vaikk on väeltä vähäinen,
tahto taivaita tavoitti,
laulu pilviä piteli,
onnellisia olivat.
