Pihlajaveden ala-aste, Keuruu

KIRJAILIJA HEIKKI JARTIN MUISTOLAATAN PALJASTUSTILAISUUS 22.11.1987

      
Kuvia tilaisuudesta

Pihlajaveden ala-aste on tänään saanut arvokkaan tilaisuuden viettää juhlahetki tämän koulun edesmenneen, kunnioitetun opettajan sekä aikanaan kuuluisaksi tulleen kirjailijan, Heikki Jartin, muistolle.

Tästä tilaisuudesta jää näkyvä muistomerkki, taiteilija Veikko Koskisen suunnittelema ja valmistama muistolaatta koulumme seinään kertomaan henkilöstä, jonka muisto elää täällä Pihlajavedellä vielä voimakkaana ja elävänä. Meidän tehtävämme on vaalia tätä muistoa. Tämä hetki tuottaa meille ilon ja ylpeyden tunteen.

Joukossamme on tälläkin hetkellä henkilöitä, niin Heikki Jartin sukulaisia kuin myös oppilaita, tuttavia, ja ystäviä, jotka tietävät kertoa hänestä mielenkiintoisia muistoja tai luonnehtia hänen persoonaansa. Heidän kertomiensa mukaan on piirtynyt kuva pitkästä, komeasta, vaaleasta, suoraryhtisestä herrasmiehestä, joka omasi kohteliaan, hienotunteisen käytöksen. Toiset puhuvat poikamaisesta, ikinuoresta olemuksesta, jonka suupielessä karehti aina hyväntahtoinen hymy. Hänen oppilaansa puhuivat opettajasta, jonka ei tarvinnut harrastaa rangaistuksia, kuri pysyi opettajan olemuksen avulla. Vain lähimmät ystävät kertoivat nähneensä todellisen " Huumori-Heikin". Liekö ollut hänen sisäinen minänsä jonkinlaisessa ristiriidassa sen ajan "opettaja-ihmisestä" annetun ja vaaditun kuvan kanssa.

Heikki Ilmari Jartti syntyi Virroilla Hauhuunkylän Jartissa 22.1.1887. Hänen isänsä oli mv. Robert Emanuel Jartti, äitinsä keuruulainen Johanna Harjula.

Heikin mieli paloi kiihkeästi opintielle. Hän pääsikin Rauman seminaariin, josta valmistui kansakoulun opettajaksi v.1911. Opettajana hän toimi täällä, silloisessa Pihlajaveden Aseman kansakoulussa vuoteen 1925 antautuen sen jälkeen kokonaan kirjailijan uralle, sille kipinälle, joka oli syttynyt jo seminaarissa hänen voitettuaan kirjoituskilpailun toverikunnan sanomalehdessä. Talvisin hän opetti, kesäisin muokkaili koulunsa ympäristöä ja vaelteli ympäri hämäläisen heimon asuinsijoja tavaten kansan ihmisiä, joista piirtyivät myöhemmin hänen teostensa henkilöt, "Ruoti-Kaisat, Daniel Taariaiset, Isä-Aabrahamit, Pikku Puovajit jne.

Aluksi Heikki Jartti kirjoitti näytelmiä, v.1920 ilmestyi näytelmä "Opettajan emännöitsijä", Valistuksen järjestämässä joulunäytelmäkilpailussa tuli 4,palkinto näytelmästä "Noitalakki".Lähiseudun näyttämöillä näyteltiin "Munapuuro"-nimistä näytelmää. Ensimmäinen romaani "Pimeässä erehtyy" ilmestyi vuonna 1922. Se saavutti suuren suosion ja sai lehdissä kiitettävät arvostelut. "Kynäilijä-Jartista" oli tullut "Kirjailija-Jartti". Todettiin, että Sisä-Suomen olojen kuvaajien joukkoon oli astunut kynänkäyttäjä, jonka ensimmäinen teos osoitti huomattavaa kypsyyttä ja antoi mitä parhaita toiveita vastaisuuteenkin nähden.

Erityisesti kannustajana on mainittava Kustannusosakeyhtiö Otavan silloisen johtajan, A. Kohonen.

Vuonna 1923 ilmestyi romaani, "Herra Johtaja", joka otettiin vastaan jälleen innostuneesti ja kiittävin lausunnoin.

Jartti alkoi saada palkinnon lisäksi kirjallisuusavustuksia, mm. Kordelinin säätiöltä 7500 mk, Suomen Kuvalehden novellikilpailusta rahapalkkion, sieltä ja täältä pieniä summia, jotka myönteisen arvostelujen lisäksi olivat omiaan rohkaisemaan Heikki Jarttia jättämään opettajan toimensa ja antautumaan kokopäivätoimiseksi "kynänteroittajaksi" häntä itseään siteeratakseni. Pääteoksina pidetään ns. Saunakirjoja, jotka ilmestyivät vuosien 1926-1937 välillä. Nimeltään ne ovat Joulusaunassa 1 ja 2, joista painokset loppuivat muutamassa päivässä. Sitten seurasi Joulusaunassa 3, ja vielä "Juhannussaunassa", joka sekin on jatkoa edellisiin. Nämä saunakirjat sisältävät aitoa maalaiselämän ja hämäläishuumorin kuvausta.

Kuten jokainen kirjailija, niin sai Heikki Jarttikin kokea arvostelujen vastatuulta.

Koululta lähdettyään hän myi rakenteilla olevan talonsa "Piiloksi" kutsumansa, uudelle opettajalle, itse muutti Artjärvelle asuen nuorimman veljensä kodissa vuoden päivät. Siellä hänellä oli oma pieni mökki asuttavanaan, "ateljee". Tämän omisti "Fiinu", josta nimi "Fiinula". Heikin veli oli myös opettaja, jonka koulun ympärillä olevaa pienoisyhteisöä alettiin kutsua "Liikaväärän kaupungiksi".

Sen jälkeen keväällä toinen veli otti Heikin turviinsa Virroille, Ala-Herraselle, joka oli erittäin luonnonkaunis paikka. Siellä kirjailija intoutui tekemään työtä jopa 18 t vuorokaudessa. Hän kirjoitti esim. "Herra Johtajan" kolmeen kertaan.

Heikki Jartti eli elämänsä yksinäisenä, vailla elämänkumppania. Hän palasi Pihlajavedelle, Kömin taloon, täällä olevien sisarten luokse. Juuri Köminseutu tuli hänelle erittäin rakkaaksi. Mielipaikkojaan ja iltakävelykohteitaan olivat Vanhakirkko, sen ympärillä karsikko, pellon takana ollut koivuvesakko, kaunis Virran silta ja sen alla kohiseva , pirteä koski. Hän halusi saada nähdä veden välkettä huoneensa ikkunan ääressä istuessaan. Siksi hän saattoi öisin olla karsimassa vesaikkoja, jotka estivät näkyvyyden.

Kirjallinen tuotanto tuntuu päättyneen 30-luvun lopulla. Viimeiset vuotensa kirjailija eli hiljaisesti Kömin talossa, jossa Iina-sisar hoiteli Heikki-veljeä tämän sairastuttua.

Heikki Jartti kuoli 17.01.1951. Hänet haudattiin Pihlajaveden uudelle hautausmaalle Jarttien sukuhautaan, jonne lukuisa saattajien joukko hänet juhlallisesti saatteli. Muistokirjoituksista kuvastuu se lämpö, kunnioitus ja kiitollisuus, jota Pihlajavesi vieläkin tuntee kirjailija Heikki Jarttia kohtaan. Myöskin tästä tilaisuudesta lähtee lähetystö kunniakäynnille hänen haudalleen.

Käsillä oleva tilaisuus on Heikki Jartin elämäntyölle kunnianosoitukseksi järjestetty. Aloitteen tästä muistolaatasta on tehnyt pihlajaveteläinen Väinö Niemi. Kulttuurilautakunta on ollut asialle myönteinen ja antanut tehtävän taiteilija Veikko Koskiselle toteutettavaksi. Olemme teille tästä hyvin kiitollisia. Arvostaen opettaja-kirjailija Heikki Jartin elämäntyötä, kunnioittaen hänen syntymänsä 100-vuotismuistoa käymme nyt paljastamaan tämän muistolaatan.

Laatan paljastuspuhe: op. Leila Lepikko

Laatan paljastus: op.Harri Pitkäniemi

Airuet: Salla Lappi ja Vesa Koivuranta


Kuvia tilaisuudesta