Koulu ja sotaveteraanit Itsenäinen Suomi
Alkuperäinen teksti on vuodelta 1997, Pihlajaveden CD:ltä, joten kaikki tieto ei ole enää paikkansa pitävää.
Puheenjohtajina ovat toimineet: Vilho Saarela (1966), E.B. Rajala (67-68), Paavo Ilonen (68-82), Veikko Kaijanmäki (83-89) ja Toivo Väliaho 1990-2007. Mikko Kallio vuodesta 2007 lähtien.
Sihteereinä Kalle Heinonen, Edvard Kallio, Vilho Saarela, Veikko Kaijanmäki, Eero Valkama, Hilma Kaijanmäki ja nyk. Liisa Alakolehma.
Yhdistyksen toimintaa: kaksi kirkkopyhä kahvituksineen ja ohjelmineen, pikkujoulut, kesäjuhlat Kotiseutumuseolla. Vuoden kohokohta Keski-Suomen piirin veteraanileiri Leirisaaressa; jo pitkä perinne.
Pihlajavedellä sotaveteraanit laskevat kauniin havuseppeleen sankarihaudoille ja veteraanien hautakummuille viimeisenä kunnianosoituksena veljille ja sisarille. Myös veteraanien järjestämä lippuvartio siunaustilaisuuksissa ja tilaisuudessa lausutut kauniit muistosanat ovat koskettaneet saattoväkeä.
Nykyisen sihteerin Hilma Kaijanmäen harras toivomus onkin, että tämän saman kunnianosoituksen saisi osakseen se viimeinenkin veteraani sitten aikanaan, kun ei ole enää veteraanitovereita asiaa ajamassa.
Pihlajavedellä on näkyvänä osoituksena veteraanityöstä ensinnäkin oma lippu, jonka naulaustilaisuus oli 26.6.1986. Tässä tilaisuudessa on tehty päätös, että viimeisen veteraanihautauksen jälkeen lippu säilytettäisiin Pihlajaveden kirkossa lasivitriiniin asetettuna jääden täten jälkipolville arvokkaana muistona ajastamme.
Pihlajaveden Nuorisoseurantalolla on paljastettu muistokivi kertomaan paikasta, mistä Pihlajaveden miehet lähtivät marssien Keuruulle yötä myöten, kun käsky oli käynyt. Keuruulta tie vei sitten rintamalle.
Seurakuntatalon seinään on kiinnitetty honkataulu, johon Hemmi Herrala on kaivertanut pihlajaveteläisten sankarivainajien nimet, kaatumispaikat ja vuosiluvut. Se on hieno osoitus kaikkensa antaneille nuorukaisille ja heidän omaisilleen sekä velvoittava muistutus jälkipolville.
Yhteiskunta on vasta kovin myöhään herännyt veteraanien asialle. Tärkeää on monimuotoinen kuntoutus-, asunto- ym. palvelu, mutta paljon vielä voitaisiin tehdä enemmän. Meistä jokainen voi omalla tahollaan miettiä, miten voisi tarjota auttavaa kättä lähellämme asuville veteraaneille, heille, jotka ovat tehneet meille mahdolliseksi elää vapaassa maassa. Tärkeää on myös osallistuminen näihin tapahtumiin, rinnalle tuleminen ja täten kunnioituksen osoittaminen.