Narrow screen resolution Wide screen resolution Auto adjust screen size Increase font size Decrease font size Default font size

Pihlajaveden ala-aste, Keuruun kaupunki

Mainospalkki
Etusivu Pihlajaveden kylä Uutisia - artikkeleita Suomi 75 vuotta: Aino Korjan muistelu 3.12.1992
Suomi 75 vuotta: Aino Korjan muistelu 3.12.1992 PDF Tulosta Sähköposti
27.09.2008 11:03
ainokorja

Aino Korjan koulumuistoja koulun itsenäisyysjuhlassa 3.12.1992 Suomen täyttäessä 75 vuotta
Koulun itsenäisyysjuhla 3.12.1992
Itsenäinen Suomi Pihlajaveden historiaa
Sota-aika Pihlajavedellä

Aino Korjan historiikkeja

Koulun itsenäisyysjuhla 3.12.1992
Itsenäinen Suomi Pihlajaveden historiaa
Sota-aika Pihlajavedellä

Olemme viettäneet maamme itsenäisyyden 75 juhlavuotta ja niissä merkeissä muisteltu menneitten aikakausien kuvia.

Niinpä on pyydetty kertomaan jotakin kansakoulun työtavoista ja kevätjuhlista n. 70 vuotta sitten.

- Olen niin vanha että muistan vielä asioita keisarivallan ajoilta. M.m. venäläisiä kartoittajia pellolla y.m. Kyllä ne maailman tapahtumat jotenkin lastenkin tajuntaan syöpyivät, vaikka ei ollutkaan tiedoitusvälineitä. Radiota ja televisiota ei oltu vielä keksittykään. Puhelimia oli muutama pitäjässä...

Tiedot tulivat sanomalehdistä ja keskinäisissä kanssakäymisissä. - - Kansakoulun kävin Pihlajaveden vanhimmassa Kirkonkylän koulussa joka on nyt kotiseutumuseona. - Ennen kansakouluun menoa käytiin muutamana vuotena seurakunnan ylläpitämää kiertokoulua. 4 viikkoa kerrallaan. Koulut toimivat eri kyläkunnilla.

Kansakoulu aloitettiin 9 vuotiaana. Sitä käytiin 4 vuotena. Minä aloitin kansakoulun ehkä 1919-20. Eihän se ihminen niin mihinkään muutu. Kaipa ne lapset olivat melko samanlaisia kuin nykyisinkin. - Koulussa meitä oli n. 40 oppilasta, joskus 2-4- ylikin. Yhdessä luokkahuoneessa, yhden opettajan hallussa. Oppilaat oli jaettu 4 ”osastoon”. Kaksi osastoa 1 ja 2, tai 3 ja 4 aina vuorollaan teki kirjallisia töitä kirjoitus, laskento, piirustus j.n.e. Toinen kaksi osastoa vuorollaan luki, oli maantietoa, historiaa, raamatunhistoria .j.n.e. Tavallaan siinä koko luokkakin seurasi jotenkin opetusta.- Olivathan nämä lapset siinä 1918-19 luvulla kokeneet jo nälkä- ja pettuajankin, mutta eipä niitä suuremmin muisteltu tai surtu. Omin neuvoin koulumatkat kuljettiin jalkaisin tai talvella suksilla. Tiet olivat auraamattomia. Joillain oli pisin matka yhteen suuntaan 7-8-kilometriä. Taisihan siinä joskus väsymyskin tulla... Kaikki söivät ruokatunnilla omia eväitään, maitopullo, leipäpala mitä sattui olemaan. Muutamana talvena annettiin kunnan puolesta muutamalle vähävaraisille jonkun aikaa koulukeittoa.

Iloa ja eloa sitä lapsilla silloinkin oli. - Talvella oli ollut kuusijuhla ohjelmineen, jossa oli ollut mukana paljon vanhempiakin. - Kevät saapui odotettuna. Ulkona sai jo heittää seinäpalloa y.m. hauskaa. Kevään viimeinen koulupäivä oli ”tutkinto” vaikkei siinä mitään tutkintoa ollutkaan. Uusi kolttukin oli tutkintoon saatu, juhlavaa. Joka päivä oli ollut aamu- ja iltarukous virsineen. Ehkä nytkin oli veisattu: ”Mä silmän, käten nostan, ain ylös mäkihin...”tai joku muu virsi. Ehkäpä opettaja piti vielä jonkun oppitunnin. -Laulettiin ehkä kevätlauluja: ”Nouse tuonne kunnahille, katso maatas kaunista.:” tai : ”Tuuli hiljaa henkäilee jne”. Sitten opettaja jakoi todistukset paremmuusjärjestyksessä. Se oli kaikkein jännittävin hetki. Varsinaista juhlaa ei ollut. Kai sinne olisi saanut vanhempia ja sivullisiakin tulla, koska opettaja oli järjestänyt näyttelyn käsityöhuoneeseen. Siellä oli parhaita piirustuksia laitettu seinille. Vihkot pöydillä kullakin kasassaan. Samoin esillä tyttöjen käsitöitä, merkkuita y.m. Samoin pojilta jotain vasaran vartta, tai linnunlautaa. Pojilla oli ollut oma veistonopettajansa. - Seiniltä katsottiin montako piirustusta oli päässyt kultakin esille. - Kevätjuhlassa ei vanhempia tai muita juuri ollut. - Näyttely oli paremman oppilaitten keskinäistä kilpailua ja tarkastelua. Opiskelussa oli ollut paljon keskinäistä kilpailua paremmuudesta. - Jokainen keräsi omat tavaransa ja niin kesä alkoi. - Kesäloma oli maalaistalossakin lasten jokapäiväisistä mukana oloa ulkona pelto-y.m. töissä. - Tässä olivat ne tiedonmuruset mitä oli saatu. Elämänkoulu ja kokemukset ovat niitä lisänneet. Joku aina kävi vähäisiä lisäkursseja. Monet virret ja uskonnontunnit ovat opettajasta erikoisesti jääneet mieleen.

ainojamuita
Suomi 75 vuotta 1992

Aino Korjan historiikkejä

Viimeksi päivitetty 25.06.2010 11:11