BERTTA KORKEALA
(1981)

Aivan vuossadan alussa,

nolla viisi tarkallensa,

kuntakokous totesi

Pihlaisten peränpitäjät

että oli aika asemalle

koulu saada jo kokohon,

kun oli koulu kirkollamme

kauan ollut kansakoulu,

sekä Sällissä samaten.

Täältä kirkolla kävivät

tytöt tuhtien talojen,

pojat manttaalipomojen,

tahi vallan Vilppulassa

kansakoulua kävivät.

Kunta valitsi johtokunnan

keräs kuusi kelvollista:

Perä , Jaakko , kanttorimme ,

jämerä joka jutussa,

Ivar Hellman asemalta

ratamestari menevä,

Edward Kallio, talokas,

talokas myös Rantakömi,

Heinos-Kustaa, metsäherra,

ja luoma , Pihlaisten poliisi.

Siin oli alku tämän koulun,

johtokunta joltinenkin

opin alut alkamahan,

sivistyksemme siruset.

Ensi kerran se kokoontui

helmikuun kaheskymmenes

vuonna yheksän ja kuus,

siks on tänään juhlan aihe

meidän juur kokohon käydä,

menehiä muistamahan

Opettajia ollehia,

lapsiamme lähteneitä

matkannehia manalle.

Huutokaupalla hankittihin

pulpetteja viisitoista,

‘toolia’ peräti kuusi,

yksi pöytä, yksi taulu,

yksi myöskin kartanjalka,

taulun viereen iso harppi

ja höyläpöytiä neljä

Kunelius, tarkastaja

kirjeellänsä kehoitteli

hankittavaksi opelle

asumiseksi, elämiseksi

kaksi huonetta ja köökin.

Ne saatiin Kallion talosta,

sieltä myöskin kouluhuone,

pirtti penskoille pesäksi.

Myös navetta, kellari ja sauna

sekä ‘ulkonakäyntihuone’

Heinäkuussa julistettiin

haettavaks open virka

valittiin Ade Laitakari,

varalle Väinö Helkiö.

Heistä ei tullut kumpainenkaan,

vaan kuin taivaasta tipahti

tarkastajan toimittama

koulun alkuhun avuksi

siihen Simstedtti sijalle,

Ilmari, isoinen miesi.

Sällin Wedla valittihin

tyttöjen käsityön opeksi.

Elokuulla ensin alkoi

viiden viikon pientenkoulu.

Toinen päivä lokakuuta

varsinainen kansakoulu.

Vuoden se viipyi Kalliomäissä

ja asemalla touhusi tomerat,

veisti miehet vetreimmät

nostain hirttä hirren päälle

saaden koulumme kokohon.

Ja niin tämä koulu työnsä alkoi

tässä , nyt vanhassa talossa,

tällä tutulla pihalla

lupaavassa luokassamme.

Syksyllä nolla kaheksan

jatkokurssit käyntiin pantiin

kolmena viikon päivänä

tosin iltasilla vasta,

jottei jouten juoksennelleet

laiskoina kylän kujilla.

Myönsi kunta kolme markkaa

jatkokursseille valohon,

ostoon petroolin parahan.

Vuonna1910 opettajaksi otettiin

Simstedtillemme sijainen,

Järviniemi jostain syystä,

väliaikaseks vähäsen,

vuodeksi vain vaivaiseksi.

Kunnes vuonna yksitoista

tälle koululle valittiin

opettajaksi Heikki Jartti,

kotipitäjän oma poika,

ja tästä alkoi Jartin aika,

koulun kuntoa kohotti,

makeutti mainettamme,

kirjailija koulun ope,

kansliassa kirjoitteli,

valo viipyi ikkunassa

yötä myöten kertoellen

kylän kujaa kulkevalle,

että om kirja taas tulossa,

opus oma Otavalta,

Heikiltä teos tukeva.

Kun rupes Heikki koulun pitoon,

paljon oli penskoja pihoissa,

pienet pirtit pullollansa,

koulu niitä sai kokohon

kuuskytneljä syksyn tullen.

Apuope otettihin

Helmi Heikille avuksi,

Siihen Siltanen sivulle.

Näin meni vuosia monia.

Kylä kasvoi, lisääntyi lapset

koheni koulu ja koditkin

Kuusitoista vuonna vaihtui

Varma Teljään Siltas-Helmi

ja vuoden päästä tuli Sireeni

Varman Teljämme tilalle.

Tällä välin kerrottakoon,

koulu uus avas ovensa,

vuos tuhat yheksän seitsentoista.

Valkeajärven pysäkillä

helpottaen varsin paljon

pikkuruisten koulutietä.

Koulumatka kun lyheni

sieltä täällä kulkevilta.

Kirjailija Heikki Jartti

Lomaa piti parina vuonna,

Sijaisina Liljan Franssi

ja myöhemmin Vilho Mäkinen,

joka jäi sitten pysyväksi

vakinaiseksi opeksi

naisope Lyyli Vihisen kanssa.

Jartti jätti open viran

vuonna kaksikymmentviisi

mennen kotiin, Isoonkömiin

kirjailijaksi ruveten.

Kunta oli havainnut hyväksi

muuttaa suunnitelmiansa

panna auki alakoulun,

pientenlasten pysyvän paikan

kahdessa paikassa pitäen:

puolen vuotta Asemalla,

toisen Simsiön talossa.

Näin oli etappi uusi

tavoitettu koulun työssä

ehkäpä hyväksi havattu.

Nätti tyttö tähän virkaan

valittiin Janakkalasta

ope Signe Dagmar Niemi.

Näin kulahti muutama vuosi

Ohi oli apuopettajan aika

ja alakoulumme alettu.

Signe Dagmar Simsiössä

25 viikkoa asusti.

Sitten taas torpassa Rajalan

hyvin pieniä opetti.

Keväällä kakskymment seiten

ilmoitti ope Mäkinen.:

Lähen tästä Pettääveelle

Pihlajaveden pihoilta,

tomut koivista kopistan

ja taas oli opella paikka,

monen miekkosen hakea.

Paikka ei ihan pahempi,

syrjäkylän synkkä luola,

sivistys sivuitse huusi,

juna julkea jyrisi,

kylätie pihan ohitti,

oli kuin polku kotoinen.

Laajalta lakeudelta,

pojan tumman pohojalaasen

johtokuntamme valitsi,

Kuortanehen Korkealasta

Urho Heikin opeksi otti

vallan vuosikymmeniksi.

Korkealan valtakausi

kesti kolkytäkaheksan

vuotta vallan vaiherikasta

työtä ja touhua totista.

Oppivelvollisuus oli

laissa laitettu lujaksi.

se keräs koulun piiriin kaikki

toi niin viisaat kuin vähäiset.

Ei silloin sortteerattu,

lajiteltu lapsiamme.

Jos ei joku muuta osannut,

oppinut ja oivaltanut,

toki lauloi ja hymyili.

Luokka oli lasta pullollansa,

kaikki reipasta väkeä.

Silloin ei autoilla ajettu,

pyöräin päällä pyllistelty.

Keväät syksyt jalkamiesnä,

talvet sujui suksitellen,

poissa ollut ei kukana

rääsyisimmät rääpäleetkään.

Vaatteet varsin ol vähäiset,

usein paikka paikan päällä

helmat heiluen hesuna

polvet paljaina paleli,

varpaat vilkkuin kengistänsä.

Nälkä oli pienillä pivossa

leivänkannikat kuluivat

Opettaja Niemi-Merilä

sitten kerran virkaa vaihtoi

Lauritsalan lasten luokse.

Sieltä sai sijalle tänne

Siiri Sirpakan, iloisen

Lehtisen Leon emännän,

kokenehen koulun pitäjän,

innostuneen, ihmeellisen.

Siiri koulun Väinölähän

Rajalasta muutti, toivoi,

että saatais kunnon koulu

alakouluksi Aseman.

Tontti saatiin, lahjatontti,

tietysti Kalliomäestä,

iloiselta isännältä.

Tontille tekaistiin kaivo,

ja siihen touhu se unohui

vallan vuosikymmeniksi.

Hommattiin jotain hyvääkin,

keksittihin koulukeitto,

vaikkei vielä tämän päivän

ruokalistoja ruvettu

koulussamme keittämähän.

Jo vuonna kolmekymmenkaksi

kaheksalle koulukkaalle

kauimmaisista kylistä

keitti aamuin kaurapuuron

Kemppais-Anni keittiössä

open piikana pysyen.

Ja pian vuoden kahden päästä

joka päivä keitettihin

jokaiselle koulukkaalle

puuro poskehen poteva,

soppa lapsille sopiva.

Poika-ahon Hilma tuolta

Hollikankahan mäeltä

keittäjäksi keksittihin

ja siivoojaksikin samalla.

Viikot vieri, kulki kuutki,

vuodet vanhoiksi valuivat.

Nousi synkät sodan pilvet

ylle Euroopan eloisan.

Suomikin sai sodan sylihin,

maamme pieni painehesen,

pelko poikien povella,

itku silmissä isien,

jos on lähtö lasten luota

sekä perheensä parista.

Marraskuussa kolkytyheksän,

viime päivänä paraillaan

vietti juhlaa raittiuden

tämä koulussa kotoinen

täynnä luokka juhlijoita,

kaikki ilmehin iloisin.

Tuotiin viesti asemalta

open korvaan kuiskattihin:

Onp’ on sota syttynynnä,

Helsinkiä on pommitettu

ja pakokauhussa jokainen,

pyrkii turvaan syrjemmälle.

Vaiti vietiin juhla loppuun,

sitten sorrotta sovimme:

Kaikki lähtevät kotihin

ja pysyvät siellä toistaiseksi,

kunnes kutsu annetahan.

Koulun ottivat oiksi,

vartiot sen valloittivat

piti majaa maaliskuulle,

jolloin rauha ol rakettu

välirauha, raskas rauha,

taas alkoi Aseman koulu.

Alakoulu pihassa Piilon,

Piilon luokissa luennot.

Ja vuosi vieri rauhallisna

jatkosodan kynnykselle.

Keskellä kesääpä sitten,

juhannuksena jymähti.

Pommit taas pihoille putoili,

evakot taas tielle työntyi,

jäi se Karjala kotoinen.

Kaikki kynnelle kykeneväiset,

rintamalle silloin riensi

niin myös ope se Aseman,

tuopa uljas Urho poika.

Kaikki varmaksi vakuutti,

kaks vain viikkoo viivytähän,

heinälle tullahan takaisin.

Ei tullut heinään herrat,

ei ees pernankaivuhunkaan.

Liemeen joutui johtokunta,

kun ei opea ollutkana,

koulun alkaa jo pitäisi.

Siellä se sivulla Syvärin,

äärelläpä Äänislinnan

tiesi kuinka kauan vielä

kulkevi sodan seassa.

Tuimasti tykit tulitti,

miestä kaatui, orvot itki,

vaimot voipuen valitti.

Siiri ope oivallinen

rupes toimihin tosissa.

Kolme yläkoulupivää,

kolme pivää alakoulun

piti viikkoja useita,

kunnes saatihin Katila

Anni armas Anttilasta

sijaiseksi Korkealalle.

Ja Karjalaa saatu ei takaisin,

vaan sinne lähti Lehtinenkin,

Pitkärantaan koulun pitoon

ja toinen Siiri Myllymäeltä

Siiri Vartimo valaisi

alakoulun synkän tilan.

Vihdoin vuonna neljä-kolme

aprillipäivän alusta

koulu alkoi ennallansa

komennossa Korkealan

saattoi jatkaa koulutyötä.

Siiri Vartimo vapaaksi

tahtoi alakoulustamme

muuttaaksensa Myllymäelle

sinne kotikunnahille

Ähtärihin äidin maille.

Ja Aino Peltola pelasti

koulun pulman sillä kertaa.

Sitten saatiin alakouluun

joka muutti jälleen paikkaa

poies Piilomme pihoilta,

oman pitäjän tyttö ,

ope jo vuosia kokenut:

Katri Dagmar Mäenpäästä

tuli Ruoveen Vessarista

kotoisille koulun pitoon

vuonna nelkytäseitsemän

ja tällä kertaa täydelliseen

kouluun kahden opettajan

nimitettiin Kaisa-neiti.

Vaan vielä puuttui alakoulun

luokkahuone ja asunto.

Maamiesseura majan antoi

sitten vuosiksi moniksi.

Kunnes saatiin tarkastaja,

nuori , reipas ja tekevä,

maisteri Esko Korpijärvi

Alavudella asuva.

Kävi kerran koulullamme ,

katselihe , kuuntelihe,

kyselikin kaikenlaista.

Pani kirjeet kulkemahan

kovat käskyt kunnallemme ,

kiirehet kovin kipakat.

Heinäkuussa hommat hoitui ,

jouluksi koulu jo kohosi ,

yksi yheksän viisi kaksi ,

kaikki tuli valmihiksi.

Nyt oli kohalla kaikki

mutt oli liikaa lapsosia,

kahta vaillepa satanen.

Kolmas ope, siinä keino

asiassa auttamahan.

Eira Helke Tampereelta

oli ensteksi talossa

tosin vainen yhden vuoden,

kun jo Vilppulaan vilisti.

Sitten nuori laululintu,

Lempi Paasonen lupasi

vuoden hoitaa tuota virkaa,

mennä sitten valmistumaan kerran oikeeksi opeksi.

Leila Helena leipämailta

Syrjälä sylistä Suomen

viiskytkaheksan viran otti

ja tääl on paikkansa pitänyt.

Katsoi myös emännänpaikan

oman virkansa ohelle

Lepikosta lempeästä

Tarmon tasaisen talosta.

Kului taas vuosia vähäisen,

lähti lomalle lopulliselle

koulustamme Korkeala.

Kyll oli kauan jaksanutkin

luokan lumoissa lukea,

vuotta kolkytäkaheksan.

Ohella kuorot, kokoukset, valtuustot ja lautakunnat

senkin seitsemät sekavat.

Eläkkeelle ehtiessä

ei ollut sairaana lomaillut,

virkavapaana virunut,

paitsi sotareissullansa.

Ennen lähtöä valitsi

kera johtokunnan miesten

tilallensa Pajarin Arvon

open kirkolta vakavam.

Joutui se vuosi Kaisallekin

alakoulumme opelle,

erota eläkkehelle

oltuaan kakskytäkolme vuotta

Aseman koulussa opena.

Nuoria uusia kykyjä

Savijärven Tuula tuli ,

tyttö Jämsästä jäsähti,

ei vain järin pitkäks aikaa.

Nyt on välillä mainittava

koulun ahkerin asukas,

se oli Anni, armas Anni

keittäjämme kelvollinen,

aina siisti siivoojamme

vahtimestari vakava.

Jaksanut oli työskennellä

vuosia parikymmentä, taisipa vähän päällekin.

Aika oli päästä jo lepohon,

erota eläkkehelle,

ja niin kuin jo tiettihin edeltä,

kaksi tilalle tarvittihin.

Keittäjäksi Eeva-Leena

ja Ruuskan Signe siivoojaksi.

Sijaisija Pajarilla

parikin taisi olla,

Taimo Tokkari todella

oli vuoden koulullamme

Erkki Pekkanen ehätti

tykättäväks tyttöjemme.

Kunnes jälleen uusi muutos

koulullamme se kohahti.

Pajari Keuruulle kotinsa

muutti keralle Helenan,

ja Markku Ritola opeksi

tosin väliaikaiseksi

kuten Kyösti Vesterinenkin

Arvon jälkehen ajautui.

Valkeajärven koulu loppui

seitsemänkymmenen alussa

ja sieltä saatiin Marja-Liisa,

alakoululle opeksi

jälkehen rouva Ratamäen

muuttaissa etelän maille,

helmaan hyvän Helsinkimme.

Vaan jo seiskytäyheksän

pois pakeni Marja-Liisa,

Tosin vain Karimoon katosi,

Sieltä sai viran pysyvän,

pitävämmän leipäkaapin,

kun nääs paperit puhuvat,

tilastot tietoa tekevät,

että kohta kolmas ope

historiaa on oleva,

niin on lopussa lapset,

Aseman kylässä asujat.

Paula Kantonen tilalle

tuli Marja-Liisallemme,

kunnes Tarja, Hurun Tarja,

oppilas oman tään koulun

opeksi valmistuneena,

astui luokkaan luettamaan

laskettamaan, leikittämään,

olemaan opena meillä

niin kauan kuin vain tarvitahan.

Samaa toivomme sinusta,

koulun johtajaopesta,

että tulit jäädäksesi,

ollaksesi oikein kauan,

tämän koulun peränpitäjä

lapsille lain lukija ,

kurin passelin pitäjä

oma Olli Ahtolamme

vakinaiseksi valittu.

Nää on puitteet tämän koulun

opettajien osalta.

paljon puitteitten sisällä

kiva oisi kerrottavaa,

iloista ja ihmeellistä,

kuin myös suuria suruja

näitten seinien sisältä

lapsilauman laitehilta.

Yks on asia alusta asti

kymmeniltä kulunehilta

kerrottava kuultavaksi,

vesi on ollut koulun kumma,

puutelaatua pahinta.

kaivo kuiva, pohja puusta,

seinät suurista kivistä.

Ei ollut talvellakaan vettä

suvella pientä ei pisaraa.

Sotavuosina suruna,

mistä vettä Bertan perhe,

joka kasvoi joka vuosi,

pyykki pääluvun mukahan.

Pellot Reunasen pelasti,

talvisin lumesta luotiin,

saunan pataan kannettihin

pyykki veeksi ,sauna veeksi

aina tarpehen mukahan.

Maahan Bertan käsivarret

venyi, sen vetäissä vettä

Hollikankaan lähtehestä,

tahi lähteestä Rajalan.

Sanovat, ettei vesijuttu

vieläkään ole reilassa,

vaikk on pihassa porakaivo,

kaivo syvien vesien.

Kun katon joukkoa nykyistä,

oman koulun oppilaita,

niin ovat silmien ilona,

väriläikkinä lähellä,

niinkuin nuket, nutut punaiset,

pipot sinipilkulliset,

housut hohtavat jokaisen,

farkut viime muodin mukaan,

ei kuni ennen. Kuosi kertoi,

kangas haasteli hyväkin,

ne oli kunnasta kotoisin,

annettu köyhien avuksi.

Nyt on sukset, luistimetkin,

kentät, jäät ja pallopelit

mennä, melkata mukava,

keuruulaisna kuljeskella,

pelit Pihlaisten pelattu,

päästy suurihin sukuihin,

entisen emäpitäjän.

Lapset, koulumme nykyisen,

entiset myös oppilaamme.

Mieliin painakaa lujasti,

kilpehenne kirjoittakaa:

En ole koskaan tyytymätön,

koulussa enkä kotona,

en ole toki tottelematon,

en koulussa, kotona

enkä käydessä kylässä.

Käytös kaunis paras Sinussa.

Se tuo Sulle siunauksen

mennessäsi maailmalle

uusiin kouluihin ujuissa.

Siellä Sinuun katsotahan,

katsotahan, kysytähän:

Mistä olet lähtöisin lajias,

kusta koulusta kotoisin?

Täm’ on koulu, hyvä koulu,

kerran aikana Vasunnan

ollut piirinsä parahin

tiedon tiellä toimellisin.

Voi sitä yhäkin olla

kauttas tulla kuuluisaksi

kun Sinä eellehen etenet,

opiskelet oivallisna.

Suokohon hyvä Jumala

kansain kallis kaitsijamme

armon meitille ajassa,

vakavan myös varjeluksen

opinaholle omalle,

tälle kotikoulullemme.

Työnilon opettajille,

lukurauhan sen rajoihin.

Näin me yhdessä yleten,

saamme Suomen suloiseksi,

armahaksi myös asua

Kiitos Teille, kun tulitte,

katsomahan, kuulemahan,

muistelemaan menehiä.

Viekää viesti mennessänn

muistot maireat mukana:

Tääll on koulu koossa vielä,

vaikk on väeltä vähäinen,

tahto taivaita tavoitti,

laulu pilviä piteli,

onnellisia olivat.