Kouluopetuksessa opetusvälineinä käytettyjä opetustauluja on kutsuttu monilla nimillä: opetustaulut, opetuskuvat, koulutaulut, kuvataulut, havaintotaulut, seinätaulut, seinäkuvat. Opetustaulut tulivat Suomessa yleiseen käyttöön kansakoulun myötä 1800-luvun lopulla (kansakouluasetus annettiin vuonna 1866).

Opetustaulujen arvostusta ja luotettavuutta lisäsivät tunnetut tekijät: eri alojen asiantuntijat sekä tunnetut ja tunnustetut taiteilijat olivat mukana taulujen valmistustyössä.

Nimekkäät suomalaistaiteilijat laativat opetustauluja lähinnä satunnaisesti. Esimerkkinä mainittakoon Hugo Simbergin ruttoa kuvaava taulu (1906) sekä Väinö Blomstedtin Olavinlinna (1907) ja Suomen tärkeimmät syötävät ja myrkylliset sienet (1907).

Taulun aihepiiri vaikutti merkittävästi taiteilijan valintaan. Lintutauluja varten valittiin lintumaalari Matti Karppanen, lappalaisaiheita varten Lapin-kuvaaja J. K. Kyyhkynen ja eläintieteellisiä kuvia varten Aukusti Tuhka. Itseoikeutettuja opetustaulutaiteilijoita olivat tunnetut lapsuuden kuvaajat ja satujen kuvittajat Martta Wendelin ja Rudolf Koivu.

Tekijöiden joukossa on lukuisia matrikkelitaiteilijoita. Monet maineikkaat taiteilijat ja graafikot tekivät kuvatauluja kauan ja runsaasti. Valistuksen luottotaiteilijoihin kuuluivat varsinkin Kustaa Heikkilä ja Vihtori Ylinen.

Opetustaulujen käyttöikä oli varsin pitkä. Esimerkiksi Oulussakin asuneen Ebba Masalinin 1900-luvun alussa piirtämiä kasvitauluja myytiin vielä 1960-luvulla. Sisällöltään ne ovat yhä käyttökelpoisia havaintovälineitä.

Opetustauluja painoivat Suomessa F. Tilgmannin Kivipaino, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kivipaino, Lilius & Hertzberg, Arvidsson Lito, Julius Syren & co, Kivipaino Öflund & Pettersson ja Raittiuskansan kirjapaino.

Useimmat kuvataulut monistettiin kivipainotyönä (litografia). Litografia juontuu kreikankielisestä sanasta lithos, kalkkikivi. Painotekniikka perustuu kalkkikiven ominaisuuksiin: sileäksi hiottu, huokea kalkkikivi imee hyvin vettä, mutta rasvattuna sen pinta pysyy kuivana.

Uusi offsettekniikka korvasi kivipainon 1950-luvulla. Tilgmannin kivipaino lopetti 1955 ja kymmenien tuhansien kivilaattojen kokoelma, katoavan alan ammattilaisten taidonnäyte, upotettiin mereen.

Opetustaulujen kanssa ovat olleet kosketuksissa kokonaiset sukupolvet. Ne ovat muokanneet merkittävästi suomalaista taidemakua ja arvomaailmaa. Kustantajien ja kasvattajien piirissä opetustaulujen merkitys tiedostettiin jo alun alkaen, ja opetustauluille asetettiin korkeat laatuvaatimukset.

Lainaukset yllä:

1. Opetustaulujen taide - koulujen opetuskuvia museon kokoelmista. Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulu

2. Koulujen taide, toim. Sari Savikko. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2007